Henkilö, joka voisi Joschka Fischerin mielestä uskottavimmin johtaa Euroopan uudelle uralle, ei ole Saksan liittokansleri Angela Merkel vaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron. LEHTIKUVA/AFP

”Eurooppa on kuilun partaalla”

Joschka Fischer varoittaa maanosan näivettymisestä ja uuden suursodan mahdollisuudesta.

Saksan ulkoministerinä 1998–2005 toiminut Joschka Fischer pitää Euroopan tilaa hälyttävänä. Maanosa on hänen mukaansa ikään kuin kuilun partaalla ja ottanut ensi harppauksen kohti pudotusta tyhjyyteen. Jos Ranska ja Saksa eivät kykene reagoimaan tilanteeseen nopeasti ja oikein, seuraukset ovat hänen mielestään katastrofaaliset.

– Transatlanttisia suhteita sellaisina, kuin tunsimme ne vuosikymmenten ajan, ei enää ole olemassa, Fischer toteaa ranskalaisen Le Point -viikkolehden tuoreessa haastattelussa.

– Tätä maailmanjärjestystä ei enää ole eikä se enää koskaan palaa, hän sanoo.

Euroopan on Fischerin mukaan luotava muuttuneessa tilanteessa kyky toimia itsenäisesti ja puolustaa omia etujaan Vladimir Putinin Venäjän, Donald Trumpin Yhdysvaltojen tai Xi Jinpingin Kiinan painostusta vastaan.

Henkilö, joka voisi hänen mielestään uskottavimmin johtaa Euroopan uudelle uralle, ei ole Saksan liittokansleri Angela Merkel vaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

– Angela Merkel ei ole poliittinen strategi. Hän on pragmaatikko. Hän noudattaa varovaisuutta. Trumpin tultua valituksi se menetelmä ei enää toimi, Fischer sanoo.

– Ranskaa moititaan ties mistä, ja Macronin epäillään vain haluavan rahamme sen sijaan, että sanottaisiin: 2Macron – siinä vihdoin Euroopan toivo!”. Macron kantaa harteillaan pyhää tehtävää. Kyse ei ole vain Ranskan modernisoinnista, jonka on oltava hänen prioriteettinsa, vaan myös Euroopan uudistamisesta.

Euroopan kohtalonkysymys

Saksalle maan entinen ulkoministeri antaa kylmää kyytiä.

– Saksa saa minut ajattelemaan hevosta, joka kavahtaa takajaloilleen ja uhkaa pudottaa ratsastajansa juuri, kun sen pitäisi hypätä esteen yli, Fischer sanoo.

Saksalaiset eivät hänen mukaansa edelleenkään ymmärrä kansainvälisen tilanteen vakavuutta, vaan pitävät kiinni uskostaan status quon jatkuvuuteen käsittämättä, että status quota ei enää ole.

– Passiivinen odottelu ei ole siihen sisältyviin riskeihin nähden vakavasti otettava vaihtoehto. Jos Euroopasta ei tule vahvaa ja itsenäistä voimatekijää, on uhassa, ettei sille jää minkäänlaista roolia kansainvälisellä näyttämöllä.

Jos Saksa ja Ranska eivät mahdollisimman pian lopeta keskinäistä kyräilyään ja yhdistä voimiaan Euroopan nostamiseksi nykyisestä alennustilastaan, peli on Fischerin mukaan pian peruuttamattomasti menetetty.

Saksaa hän vaatii myös vihdoin ottamaan sille kuuluvan vastuun Euroopan yhteisestä puolustuksesta, johon maa on toistaiseksi suhtautunut vapaamatkustajan tavoin.

– Se on ollut hyvin miellyttävää, mutta enää se ei ole mahdollista, Fischer toteaa.

”Nationalismi merkitsee sotaa”

Euroopan unionin on Fischerin mielestä voitava toteuttaa uudistuksiaan eritahtisesti siten, että nopeimmin etenevä kärkijoukko ryhmittyy Saksan ja Ranskan ympärille.

– Aikaa ei ole hukattavana. Ne, jotka haluavat kulkea edellä, tehkööt niin. Ovi on toki pidettävä avoinna kaikille, eikä ketään ole syytä sulkea ulos. On kuitenkin illuusio kuvitella, että kaikki 27 maata voisivat kulkea eteenpäin yhtä jalkaa. Ei tule kysymykseenkään jäädä odottelemaan, että [Unkarin pääministeri Viktor] Orbán ja [Puolan hallitsevan PiS-puolueen johtaja Jaroslaw] Kaczyński ovat valmiita, Fischer sanoo.

– Eurooppalaisille vaihtoehtoja eivät ole EU ja kansallisvaltioiden paluu, vaan Euroopan poistuminen kansainväliseltä näyttämöltä ja rohkeus ajatella tämä vanha mantereemme uudelleen. Erittäin hienossa kirjassaan Eilispäivän maailma Stefan Zweig kuvaa vuosisataisen maailmanjärjestyksen katoamisen. Myös me elämme siirtymävaihetta, jossa tutuksi tullut maailma on parhaillaan katoamassa.

Takana on Fischerin mukaan pitkään jatkunut onnellisuuden aika. Onnellisuus on kuitenkin ylellisyyttä, jonka jatkumisesta ei ole mitään takeita, hän varoittaa. Kun on mennyt niin hyvin, on myös uhassa, että historian opetukset ovat unohtuneet.

– Nationalismi on tehnyt paluun kahden maailmansodan kokemuksista ja niiden miljoonista kuolonuhreista huolimatta. ”Nationalismi merkitsee sotaa”, totesi François Mitterrand eräänlaisena testamenttinaan, mutta niinpä kaikki nuo demonit ovat jälleen täällä.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt