Vaikka paketti on EU-budjetin ulkopuolista rahaa, esityksen toteutuminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielistä hyväksyntää. Myös paketin kaatuminen on mahdollista.
Suomen perustuslakivaliokunta on suhtautunut hankkeeseen kriittisesti. Valiokunta on samalla korostanut asemaansa perustuslain vartijana, jolla on viimeinen sana asiassa.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) toteaa Verkkouutisille keskeisen ongelman olevan budjettisuvereniteetin vaarantuminen. Suomi ei saa ajautua taloudellisiin sitoumuksiin, jotka vaarantavat valtion kyvyn huolehtia velvoitteistaan. Näin voi käydä, jos Suomen vastuut EU:n kolossaalisesta elvytyspaketista paisuvat liian suuriksi.
Lisäksi EU:n perussopimuksen artikla 310:een sisältyy tasapainoisen EU-budjetin vaatimus, minkä rahan ottaminen lainana ja jakaminen avustuksina voi vaarantaa. Tilanne olisi ongelmattomampi, jos rahoitus annettaisiin lainoina eikä avustuksina.
– Tällöin EU sekä ottaisi että antaisi lainaa, jolloin budjetti pysyisi tasapainossa, Ojala-Niemelä sanoo.
Perustuslakivaliokunta haluaisi samalla kokonaisvaltaisemman arvion EU:n ottamista vastuista.
– Asian harkinta ei voi rajoittua pelkästään Suomen vastuiden pistemäiseen ennakointiin.
Ojala-Niemelä uskoo vasta alkuvaiheessa olevan ehdotuksen tarkentuvan vielä useita kertoja. Tässä vaiheessa perustuslakivaliokunta linjaa lähinnä Suomen valtiosäännön piirtämiä reunaehtoja tulevien neuvottelujen perustaksi.
– Samaa työtä tehdään epäilemättä muissakin jäsenvaltioissa.
EU:n uskottavuus velallisena
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) uskoo paketin mittakaavan pysyvän suurin piirtein jo linjatussa 750 miljardissa eurossa. Lainojen määräksi on esitetty 250 miljardia, tuen 500 miljardia.
Sarvamaa kääntäisi suhteen päinvastaiseksi.
– 500 miljardin osuus pitäisi olla ehdollistettua lainaa, jota myönnetään selkeillä kriteereillä ja jonka käyttöä valvottaisiin tarkasti.
Hänen mukaansa markkinoilta haettavan lainan takauksena on tavallaan EU:n budjetti ja unionin uskottavuus velallisena. Tätä parantaisivat perinteisen budjettirahoituksen ulkopuolelta kerättävät omat varat. Lähteiksi on ehdotettu esimerkiksi digi- ja muoviveroa sekä hiilitulleja.
Sarvamaa kannattaa EU:n ulkopuolisille toimijoille asetettavia hiilitullia sekä Googlen ja Facebookin tapaisten megayritysten verottamista. Lainan maksu tulee kuitenkin olemaan haasteellista verojen toteutuessakin.
– Paketin takaisinmaksun ohella EU:n on suoriuduttava myös budjettinsa rahoittamisesta
Takaisinmaksulle on kaavailtu 30 vuoden aikaa välille 2028-2058. Sarvamaa toteaa velkaa otettavan seuraavien sukupolvien maksettavaksi.
– Nykyiset päättäjät eivät ole vastaamassa päätöksistään 30 vuoden kuluttua. Lainan todellista takaisinmaksua voidaan tietysti myös epäillä. Tältä vältytään, jos EKP ostaa lopulta lainat kompostoitumaan omaan taseeseensa.
Liittovaltion ja markkina-alueen välinmaasto
Elvytyspaketti korostaa EU:n ajautumista omituiseen asemaan alkuperäisen sopimuksen ja liittovaltion välimaastoon. Liittovaltiosta on samalla tullut poliittinen pelikortti, jolla yhdentymisen syventäminen usein tyrmätään. Myös valtioiden sitouttaminen toistensa tukemiseen yhteisen velanoton kautta on nähty keinona ujuttaa liittovaltiokehitystä eteenpäin.
Sarvamaan mielestä EU:lla onkin paljon velvotteita, joihin vastaaminen kuuluisi nimenomaan EU:lle eikä yksittäisille jäsenvaltioille. Esimerkkejä näistä ovat rajavalvonta, puolustus ja paneurooppalaisen energiaverkoston toteuttaminen.
Kansallinen näkökulma johtaa tämäntapaisissa tehtävissä tehottomaan osaoptimointiin. Moni miettineekin, mitä 750 miljardilla saataisiin aikaan, jos raha käytettäisiin suoraan EU:n infrastruktuurin rakentamiseen.
Ratkaisu ei kuitenkaan ole mahdollinen, koska unionilla ei ole riittäviä toimielimiä eikä valtuuksia tehtävistä suoriutumiseen.
– Integraatio on ollut hidasta koska jäsenvaltiot ovat olleet haluttomia tai kyvyttömiä menemään pidemmälle selvästi yhteistenkin tehtävien hoidossa. Päätösvalta asiassa on kuitenkin valtioilla, Sarvamaa totea.
HEIKKI JAAKKOLA
