Euro- ja EU-kritiikki pitäisi poistaa syntien listalta sen jälkeen, kun on lukenut johtavan sosialidemokraattisen talousideologin Pekka Korpisen yhdistetyn tieto- ja paljastuskirjan.
Korpinen on ollut demareiden sisäisissä mutapaineissa jo vuosikymmenet, eikä näe ilmeisesti enää tarpeelliseksi varjella omaa ja aatetovereittensa puhtoisuutta. Enemmän tai vähemmän koko suomalainen politiikan ja talouden eliitti saa häneltä kuulla kunniansa.
Kirjan alkusivut panevat pelkäämään, että tulossa on tirehtöörien keskinäisen keskustelukerhon yksi dokumentti. Ensin Korpinen toteaa ylpeänä kohdanneensa kaksi Euroopan draaman ehkä keskeisintä henkilöä: kollegan Pietarista, Vladimir Putinin ja ystävän, kollegan Maailmanpankin johtokunnassa, nyt EKP:n pääjohtaja Mario Draghin.
Ei hätää. Pian nämä mahtihahmot kuin pienemmätkin silmäätekevät saavat kyytiä. Korpisen motoksi sopisikin Ruotsin 1600-luvun valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan lausuma pojalleen, jota hän valmisti 30-vuotisen sodan jälkeisiin rauhanneuvotteluihin: ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
Korpinen kysyy kirjassaan, kuinka pitkään Eurooppa voi olla epäjärjestyksen kourissa? Ellei muutokseen pystytä, Eurooppa todennäköisesti jatkuu taantumisen ja pirstaloitumisen tiellä. Hän näkee euro-järjestelmän tulevaisuuden epävarmana. Tulilinjalla on niin Suomen Pankin onnettoman politiikan historia kuin Euroopan Keskuspankin näennäinen tarmokkuus – vailla tilivelvollisuutta kenellekään. Elämme velkaunionissa.
Koivisto raivostui ja murjotti kolme vuotta
Kirjan henkinen lähtökohta on vuoden 1972 pääministerin Rafael Paasion SDP-vähemmistöhallituksen sihteerinä tehdyt iltakoulupöytäkirjat.
Tuolloin Suomi kävi neuvotteluja EEC:n jäsenyysneuvotteluja, vaikka Moskova ja demareiden vasemmisto vastustivat hanketta. Suomi eli kuin tänään Ukraina. Poliittinen eliittimme eli puhumattomuuden traumaa. Korpinen syyttää tarpeetonta tiedon panttausta niin meillä kuin muualla:
– EU:n tapa hoitaa asioita muistuttaa hierarkkista katolista kirkkoa, jonka Raamattu-tulkinta on niin monisärmäinen, ettei maallikon ole syytä yrittääkään ymmärtää sitä. Yhteys Jumalaan kulkee kirkon asiantuntijoiden kautta. Tästä syystä kansankielinen Raamattu oli vielä 1800-luvulla katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalla!
Sittemmin pääministeri ja tasavallan presidentti Mauno Koivisto ei ole Korpisen kohteliaisuuspakon listalla. Demareiden talouspäättäjät ottivat monissa asioissa ja useasti yhteen. Pääministeri Paasio pyysi hallituksensa loppuvaiheessa Korpista laatimaan selvityksen valtion kassatilanteesta. Hän sai salaiset luvut käytettäväkseen. Puoluetoimikunnan kokouksessa valtiovarainministeri Koivisto oli huolissaan eläkepommin vaaroista.
Pekka Korpinen sai puheenvuoron, kertoi taustatietoa ja suositteli, ettei puolue jäisi seuraavan hallituksen ulkopuolelle, sillä: taloudellinen tilanne oli todella vahva. Samassa kokouksessa Kalevi Sorsa nimitettiin tulevan enemmistöhallituksen muodostajaksi.
– Koivisto raivostui, otti takkinsa tuolinkamaralta ja sanoi, ettei häntä koskaan ollut petetty tällä tavalla vuotamalla salaista tietoa. Hän lähti kokouksesta ja paiskasi oven kiinni perässään… Kesti kolme vuotta ennen kuin välini Mauno Koivistoon normalisoituivat, hän kirjoittaa.
Pääministeri Paavo Lippostakin (sd.) kirjoittaja ihmettelee. Monen mielestä (Korpinen kaiketi heidän mukanaan) Lipponen teki ällistyttävän poliittisen virheen korostamalla talouspolitiikan jatkuvuutta. Jo Esko Ahon (kesk.) hallitusta hän syyttää markan kytkemisen ECU:un muuttumattomin kurssein.
Moni yrittäjä uskoi ”ei-devalvoida” -valaan ja joutui vararikkoon. Ahon jälkikäteen markkinoimaa menestystarinaa on enää vaikea uskoa, kun puolueensa puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk.) talvella 2015 pyysi yrittäjiltä anteeksi poliitikkojen puolesta: kärsimykset olivat kohtuuttomia.
Korpinen paljastuu euro- ja tiukan korkopolitiikan kritisoijaksi. Järjestelmä nojaa pankkivaltaan, ja pankeissa Korpisen kirjaa luettanee punastellen. Korpinen tuumaa, että pankit ovat aiheuttaneet taloudellisia kriisejä enemmän kuin mikään muu ilmiö. Silti pankkeja on jatkuvasti suosittu ja aika ajoin raskaastikin tuettu veronmaksajien varoista tai keskuspankin suunnalta. Hän vaatiikin pankeilta riskeihin nähden asianmukaisia omia varoja.
Juopot valtiokirstun vartijoina
Liki räävittömiä ovat jutut suomettumisen ajan vallankäyttäjistä. Miten ihmeessä presidentti Urho Kekkonen viitsi katsella ja sietää vaikkapa Suomen Pankin tai valtionhallinnon palveluksessa olevien satraappien alkoholismia. Moni oli menettänyt terveytensä rauhanomaisen ystävyyden ylläpidossa Neuvostoliiton kanssa. Noista elämyksistä on vaikea päästä irti, jos niissä on ollut silminnäkijänä.
Kansliapäällikkö Bror Wahlroos, Suomen Pankin johtaja Pentti Uusivirta ja moninkertainen ministeri Ahti Karjalainen (kesk.) oli kolmikko, joka levitti suomalaista juoppouden mainetta maailmalla.
Korpinen on saanut hävetä, vaikkapa Uusivirran kanssa astuessaan hienoon washingtonilaisravintolaan. Ulko-ovella Uusivirta lausui kohteliaalle mustalle ovimikolle: ”You are stupid”. Kun Korpinen kysymään syytä moiseen typeryyteen, Uusivirran vastaus oli: se oli vahinko, hänen piti sanoa se suomeksi.
Muuan setelikeräilijä onkin kertonut kiinnostavista kotimaisten setelien allekirjoituksista. Yksi hankinta- ja sijoituskohde on löytää sellaisia setelipainomme tuotteita, joissa on samassa setelissä kahden remuveljen allekirjoitus: Ahti Karjalaisen ja Uusivirran.
Paitsi kankeata taloustieteen sanailua Korpinen tarjoilee kuvauksia suomettuneisuudesta, Venäjän tämänhetkisestä sieluntilasta, myös omia tulkintojaan historiamme käännekohdista.
Lohdullista on Korpista luettuaan vain rentoutua, kun vaikkapa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne julistaa, miten tätä maata tulisi johtaa. On nimittäin sattuman kauppaa, keiden esittämän totuuden oman puolueensa sisältä hän on sillä kertaa valinnut. Silti Korpisen todistuksen mukaan: historia arvostaa vain lopputulosta. Mutta sen kun tietäisi.
Pekka Korpinen: Suomi kääntyy länteen. Talouden tarina sisäpiiriläisen kertomana. Into 2017.
Kirjoittaja: MARKKU JOKIPII
