Suomalainen työeläkejärjestelmä on vahva. Lehtikuva/Jussi Nukari

Risto Murto: Eläkevarallisuus kaipaa ystäviä

Eläkejärjestelmämme on hyvässä kunnossa, mutta ei suinkaan täydellinen.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on yksi taloudellisesti vahvimmista tekijöistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen eteen on tehty työtä huomattavan pitkäjännitteisesti, jo yli 50 vuotta. Yksi osoitus tästä on eläkkeitä varten kerättyjen varojen määrä. Tänä päivänä tulevia eläkkeitä varten on rahastoitu jo lähes 200 miljardia euroa.

Eläkejärjestelmämme on hyvässä kunnossa, mutta ei suinkaan täydellinen. Eläkejärjestelmien kansainvälinen vertailu ei ole helppoa, ja se vaatii huolellista aineiston keräämistä sekä instituutioiden ymmärtämistä. Suomen eläkejärjestelmän hyvät erityispiirteet, kuten lakisääteisyys, kattavuus ja työeläkevakuuttajien yhteisvastuu, jäävät helposti vertailuissa ymmärtämättä.

Kansainvälisten vertailujen viesti on ollut, että kokonaisuudessa olemme hyvien maiden joukossa. Hyviä vertailukohtia ovat muut Pohjoismaat, Hollanti ja Iso-Britannia.

Eläkevarojen suhteen ero aivan parhaisiin maihin on kuitenkin iso. Euroopan parhaita maita ovat Hollanti ja Tanska. Norja on mielenkiintoinen erikoistapaus, sillä sen valtava öljyrahasto turvaa osaltaan myös eläkkeitä. Suomessa on eläkevarallisuutta suhteessa bruttokansantuotteeseen noin 90 prosenttia. Tanskassa ja Hollannissa vastaava luku on noin kaksinkertainen.

Suomalaisen eläkevarallisuuden pitäisi vähintäänkin kaksinkertaistua, jotta pääsisimme samankaltaiseen tilanteeseen. Käytännössä emme voi enää nousta aivan huipulle tässä suhteessa. Tällainen varojen kasvattaminen vaatisi eläkemaksujen olennaista nostoa vuosikymmenten ajaksi. Nykyisellä väestörakenteella tämä nostaisi työn hinnan liian korkeaksi. Varojen kerryttäminen olisi pitänyt tapahtua jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Mutta olisiko siihen ollut varaa?

Suomessa on kerätty etukäteen noin neljännes tulevista eläkemenoista. Maassamme on osittain rahastoitu eläkejärjestelmä, jossa suurin osa tulevista eläkkeistä perustuu sille, että seuraavat sukupolvet maksavat edellisen sukupolven eläkkeitä

Kansainvälisesti ei ole yhtä erityistä tapaa varautua eläkkeisiin. Esimerkiksi Euroopassa löytyy useita maita, joissa eläkevarallisuutta ei ole kerrytetty ollenkaan.  Kuten monessa muussakin asiassa keskeisin ero Euroopan sisällä on etelä‒pohjoinen-akselilla. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa ei ole käytännössä ollenkaan kollektiivista eläkevarallisuutta, kun taas pohjoisessa varallisuutta löytyy paljon.

Varojen määrä ei täysin suoraan kerro yhteiskunnan kykyä hoitaa vanhenevan väestön kuluja. Kokonaisuus riippuu tietysti poliittisesta tahdosta, ja talouden kasvupotentiaali, julkisen sektorin koko ja väestörakenne luovat puitteet.

Jos katsomme absoluuttisesti eläkevaroja, suurimmat eläkepotit löytyvät Isosta-Britanniasta ja Alankomaista. Brexit tarkoittaa sitä, että valitettavasti samalla eniten eläkevaroja kerryttänyt maa poistuu EU:sta. Tähän liittyy yksi tulevaisuuden huoli. EU:ssa on liian vähän maita, joissa on samankaltainen tilanne kuin meillä.

Etenkin, jos euroalue jatkaa eriytymisestä omaksi ryhmäksi EU:ssa, suomalaisella eläkevarallisuudella on vähän läheisiä ystäviä. Käytännössä euroalueella on vain kolme maata, jossa on merkittäviä kollektiivisia eläkevaroja. Nämä maat ovat Alankomaat, Irlanti ja Suomi.  Ehkä tästä johtuen ‒ jos lukee EU:n komission eläkeraportteja ‒ kerätyt eläkevarat ovat niissä usein vain sivujuonne.

Realistisena riskinä ei kuitenkaan ole, että EU olisi kaappaamassa suomalaisia eläkevaroja. Sen sijaan riskinä on se, että eläkevarojen olemassaolo yksinkertaisesti unohdetaan niissä pöydissä, joissa päätetään esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Tästä on jo nähty valitettavasti esimerkkejä.

Risto Murto

Risto Murto

Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.

Kommentit