Suojelupoliisin uudessa vuosikirjassa professori Kimmo Rentola kirjoittaa tammikuun 1992 käänteestä supon toiminnassa. Neuvostoliitto oli tuolloin juuri lakannut olemasta.
Artikkelin mukaan presidentti Mauno Koivisto ”toteutti nopean sarjan toimia, joiden tarkoitus oli muuttaa idänsuhteiden mekanismeja ja supistaa turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen roolia”.
– Mahdollisuuden avasi vanhakantaisten kaappaushankkeen luhistuminen elokuussa (1991) Moskovassa. Sen jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti Neuvostoliiton lakkaamiseen tapaninpäivänä. Kun Suomen ja Venäjän uusi perussopimus solmittiin tammikuussa, vuoden 1948 YYA-sopimus todettiin lakanneeksi. Samaan aikaan aktualisoitui KGB:n Helsingin-päällikön Feliks Karasovin jääminen eläkkeelle.
Tuolloin tapahtui jotain, mikä olisi ollut mahdotonta vain vähän aiemmin. Suojelupoliisi ei hyväksynyt Karasovin seuraajaehdokasta, jota oli aiemmin pyydetty poistumaan länsimaasta vakoilutapauksen vuoksi.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun suojelupoliisi vastusti diplomaattisen suostumuksen myöntämistä neuvostotiedustelun Helsingin-päällikölle. Tiukentuneella linjalla oli presidentin tuki. Aiemmin oli selitetty, niin kuin (Seppo) Tiitinen sanoi, että oli helpompi valvoa kun tiedettiin heti, kuka oli mikä. Nyt Koivisto päätti, ettei muualta karkotettuja enää hyväksytä ja jo hyväksytytkin koetettaisiin saada pois.
Samalla lopetettiin presidentin suhde neuvostotiedustelun residenttiin – joka lopettaminen ”ei täysin toteutunut” – ja ryhdyttiin hoitamaan asioita normaaleja diplomaattikanavia myöten.
Valittu uusi supon päällikkö oli heti virkaan tultuaan rajoittanut tapaamisia KGB:n residentin kanssa. Syy oli se, että KGB ei ilmoittanut Supolle kuin kaksi virkamiestään, residentin ja turvallisuusupseerin.
– Asiasta käytiin ennen kuulumattoman avointa mielipiteiden vaihtoa, mutta lopulta Moskova tyytyi päätökseen. Helsingin-päälliköksi lähetettiin lähinnä KGB:n hallinnossa palvellut upseeri, jonka kausi jäi tavallista lyhyemmäksi. Neuvostotiedustelun asema muuttui, kun sen Helsingin-päälliköllä ei enää ollut keskusteluyhteyttä tasavallan presidenttiin. Aikojen muuttumista heijastivat myös Mitrohinin muistiinpanojen paljastukset, Rentola kirjoittaa.
LUE MYÖS:
Supo tunnustaa nyt: ”Edes suojelupoliisi ei ollut immuuni”
