Työttömyyden pitkittyessä työttömyysturvan tasoa voidaan leikata, vaikka työtön hakisi jatkuvasti töitä ja olisi itse tehnyt parhaansa työllistyäkseen. Eli työtöntä rangaistaan siitä, jos töitä ei ole eikä työtön työllisty.
Hallituksen esitys on erityisen ongelmallinen kehäkolmosen ulkopuolella asuville. Ehto täydelle työttömyysturvalle on se, että henkilö on ollut kolmen kuukauden aikana palkkatyössä, yritystoiminnassa tai työllistymistä edistävissä palveluissa. Mitään harkintaa laissa ei ole. Työtön itse ei voi tehdä mitään työttömyysturvan säilyttämiseksi, jos avoimia työpaikkoja tai työllistymistä edistäviä palveluita ei ole tarjolla.
Lakia perustellaan työllisyystavoitteilla; sanktion uskotaan lisäävään työllisyyttä 5 000 – 12 000 henkilötyövuotta. Ongelmaksi jää kuitenkin, että työttömyysturvan leikkaaminen pakottaa työttömän turvautumaan toimeentulotukeen. Viimesijaiseksi etuudeksi tarkoitetussa toimeentulotuessa ei ole samaa 300 euron suojaosaa kuin työttömyysturvassa, vaan tehty työ leikkaa toimeentulotukea. Siksi hallituksen laki sotii työllisyystavoitetta vastaan. Toimeentulotuki on tuloloukku, jota kutsutaan myös köyhyyskatiskaksi: siitä köyhän ja työttömän on hyvin vaikea ponnistaa omin voimin ulos.
Suomessa työttömän perusturva on jo tällä hetkellä heikko: työmarkkinatuki on vain 73 prosenttia ns. minimibudjetista, joka on eräs meillä käytetyistä köyhyysmittareista. Työttömän perusturvan tasosta on muun muassa Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antanut Suomelle huomautuksen.
Työtön voi välttää työttömyysturvan leikkaamisen hakemalla työkyvyttömyyseläkkeelle. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen ja mielenterveyssyiden vuoksi jääneiden määrä on viime vuodet kasvanut tasaisesti. Hallituksen päätöksellä kasvu taittunee jyrkästi ylöspäin.
Toinen tapa välttää työttömyysturvan leikkaus on hakeutua omais- tai perhehoitajaksi. On vaikea ymmärtää, miten tämä tukee hallituksen tavoitetta parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla.
Perustuslakivaliokunnan mukaan työttömyysturvalaki kohtelee työttömiä eriarvoisesti, ja siksi hallituksen olisi pitänyt huolehtia siitä, että palveluita on kaikille työttömille tarjolla riippumatta henkilön asuinpaikasta, jos aktiivipalveluihin osallistuminen on kerran tapa välttää työttömyysturvan leikkaaminen. Hallitus ei kuitenkaan näin tee. Tästä syystä kyseessä on puhdas säästölaki.Ihmisten työntäminen toimeentulotuelle ja työkyvyttömyyseläkkeelle ei kuitenkaan tuo yhteiskunnalle säästöjä vaan kuluja. Siksi aktiivimalli on passiivimalli. Laskun maksavat työttömät ja viime kädessä koko yhteiskunta.
