Jyväskylän käsityön museon Äijäpajassa voi muistella puutyötaitoja. LEHTIKUVA/PÄIVI PIHLAJARINNE

Sini Ruohonen: Aikuisten tehtävä on luoda lapsille uskoa ja toivoa

Aikuisten tulisi osoittaa nuorille, että tulevaisuus on valoisa.

Kolmasluokkalainen on innostunut puutöistä. Hän odottaa niitä koulupäiviä erityisen kovin, kertoo silmät kirkkaina, millaisia projekteja on meneillään, ja esittelee aikaansaannoksiaan.

Pitäisikö lapselle nyt kertoa, että ei Suomessa ole puuseppiä kuin kourallinen, eikä täällä oikein mikroyrittäjyyttä ymmärretä arvostaa. Työttömyys uhkaa ja lopuksi verottaja vie kaiken kuitenkin. Sosiaaliturvakin on onneton. Koko työelämä on murroksessa, eikä tulevaisuudesta tiedä kukaan. Myöskään lapsia ei kannata tehdä, koska ruuhkavuodet ovat kamalia. Oikeastaan koko maapallo tuhoutuu ihan pian.

Että ihan kiva, että tykkäät niistä puutöistä, mutta yks hailee isommassa kuvassa.

Vai pitäisikö kuitenkin kannustaa oppimaan lisää eri tekniikoita. Pyytää häntä kuvailemaan tarkemmin, mitä siellä tunneilla tehdään. Ruokkia innostusta: ”Hienoa, että pidät puutöistä, se on tärkeä, erityinen taito. Voit ahkerana olla niin onnekas, että saat tehdä työksesi isona puutöitä. Tai jotain muuta sellaista, mistä olet aidosti kiinnostunut ja innostunut.”

Nuorten tulevaisuudenkuva on aikuisten piirtämä

Nuorten tulevaisuudennäkymät eivät välttämättä ole kaikilla toivottomat, mutta huolissaan stressitilastoista, uupumuksesta, pätkätöistä ja toimettomuudesta pitää olla. Nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuudenkuva on synkentynyt.

Nuorten ja aikuisten välinen kuilu on varmaan aikojen alusta ollut kilometrejä, mutta mikä on vanhempien ja muun varttuneemman väen vastuu sen kuromisessa? Pitäisi ymmärtää, että nuorten käsitys tulevaisuudesta ja vaikutus onnellisuuden tuntemuksiin piirtyy siitä, mitä me aikuiset heille maalaamme.

Aikuisten tulisi osoittaa nuorille, että tulevaisuus on valoisa. Luoda toivoa uhkakuvien sijaan. Kertoa, kuinka asioilla on tapana järjestyä. Kerrata omia onnistumisia ja epäonnistumisista oppimisia.

Harva meistäkään on tiennyt prikulleen, millaisia opintopolkuja aikoo kulkea tai mihin töihin loppujen lopuksi päätyy. Ratkaisevaa on kuitenkin voinut olla se, että aikuiset elämässämme ovat uskoneet kykyihimme, kannustaneet, vaatineet ja sopivasti kehuneet.

Vastuuta ei voi jättää vain kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille

Jos huolemme on, että nykynuoriso ei löydä paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa, korjausliikettä ei voi jättää vain opettajien ja muiden ammattilaisten vastuulle. Vanhemmat ja muut läheiset voivat esimerkillään ja puhetavallaan luoda kuvaa tulevaisuudesta, joka kantaa.

Muutoksen voi aloittaa muistelemalla niitä hetkiä, kun joku tärkeä ihminen on kannustanut itseä. Kertonut nuorelle minulle, että sinä pärjäät varmasti. Kuinka tärkeää olisi, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi elämässään henkilö, joka taputtaa olkapäälle oikealla hetkellä. Ja sanoo myös sen, että maailmantuskaakin saa kokea, muttei pidä vaipua epätoivoon.

Tuosta pienestä puulaivoja rakentavasta alakoululaisesta voi tulla kirvesmies. Tai voi tulla aivan jotain muuta. Pääasia, että hän on innostunut ja luottavainen omiin taitoihinsa. Ja että me kerromme sen hänelle.

Sini Ruohonen

Sini Ruohonen

Kirjoittaja on Ajatuspaja Toivon toiminnanjohtaja.