Sosiaalisen median yhteisöt altistavat netin liikakäytölle, joka voi johtaa addiktioon. Tampereen yliopiston Emerging Technologies Labin julkaisema laaja, kuudessa maassa tehty tutkimus osoittaa tämän.
Internet-addiktio on tutkimuksen mukaan hyvinvoinnin ongelma. Se on yhteydessä esimerkiksi psyykkiseen kuormitukseen ja yksinäisyyteen. Naisille riippuvuus näyttäisi kehittyvän miehiä helpommin.
Universaali somekuplien ilmiö perustuu siihen, että netin ja sosiaalisen median alustat kokoavat yhteen samankaltaisia ihmisiä.
– Someen liittyy yhteisöllisyyden tunne, ja sieltä saa tukea omalle ajattelulle sekä oman mielenkiinnon mukaan räätälöityä sisältöä. Tykkäykset tuottavat mielihyvää ja dopamiinipiikkejä, jotka aiheuttavat riippuvuutta, kuvaa yliopistotutkija Iina Savolainen Tampereen yliopistosta.
Somekuplat vahvistavat minäkuvaa, omia näkemyksiä ja virheellisiäkin uskomuksia. Niihin liittyy myös ulkopuolelle jäämisen pelkoa ja informaatiokoukkuun jäämistä.
Itsesäätelytaidot suojaavat addiktiolta
Somekupliin uppoutumiselta suojaa tutkimuksen perusteella onnellisuus: mitä onnellisempina vastaajat itseään pitivät, sitä vähemmän someriippuvuutta he kokivat.
Savolainen liittää järkevään somen käyttöön myös hyvät itsesäätelytaidot – sen, että pystyy päättämään, mihin tarkoitukseen ja kuinka paljon nettiä käyttää.
– Tähän liittyy myös se, että on elämää ja tekemistä netin ulkopuolella ja kriittinen medialukutaito, hän pohtii.
Somealustat on kuitenkin suunniteltu koukuttaviksi, ja tämä on ongelma etenkin lapsille ja nuorille, joiden itsesäätelytaidot ovat vasta rakentumassa. Amerikkalaistutkimuksessa löytyi teinejä, jotka katsoivat puhelintaan jopa 500 kertaa päivässä.
Savolaisen mielestä Metan kaltaisten somealustojen pitäisi kantaa vastuunsa ja tarjota aktiivisesti myös selailun rajoittamista.
Some- tai nettiaddiktion tunnistaa Savolaisen mukaan monista asioista.
– Jos viettää enemmän aikaa verkossa kuin muiden kanssa, tulee ristiriitoja puhelimen käytöstä tosielämässä, nukkumis- tai keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä tai ahdistuneisuutta, ollaan jo haitallisen käytön puolella.
Somekupliin liittyy jako meihin ja muihin
Sisältö voi olla neutraalia tai hyödyllistä, mutta somekupliin voi liittyä myös väärän informaation jakamista, ääriajattelun levittämistä ja ihmisten jakamista meihin ja muihin.
– Haitalliseksi sisältö kääntyy, kun se alkaa rajoittaa erityyppisten näkemysten näkymistä somefeedissä, vahvistaa ääriajattelun malleja tai ruokkii väärää tietoa. Silloin kriittinen ajattelu heikkenee ja unohdetaan se, että muut ovat myös yksilöitä. Kuplautuminen kärjistää konflikteja, Savolainen sanoo.
Someyhteisöjen ominaisuuksiin kuuluu herkästi vastakkainasettelu, koska taustalla toimivat algoritmit ohjaavat siihen.
– Tämä näkyy tosi selkeästi, kun selaa internetiä. Asioita ilmaistaan eri tavalla, kun ei tarvitse kohdata kasvokkain toista ihmistä. Kynnys reagoimiseen ja takaisin sanomiseen madaltuu, Savolainen sanoo.
Oma somen käyttö eli se, mistä tykkää ja kenen kanssa on vuorovaikutuksessa, määrittelee sen, millaiseksi oma somekupla muotoutuu.
– Algoritmi tarjoaa sisältöä kiinnostuksen kohteiden, tykkäysten ja vuorovaikutuksen perusteella. Tämä puolestaan aiheuttaa informaatiovinoumaa, eli sisältö alkaa yksipuolistua. Algoritmit suosivat sisältöjä, jotka pitävät käyttäjän mahdollisimman pitkään keskusteluissa mukana. Ne ohjaavat ja syventävät netin käyttöä, Savolainen kuvaa.
Alustat eivät kanna vastuuta sisällöistä
Somealustoista kärjekkäimpiä ovat Savolaisen mukaan X ja Facebook, joissa vuorovaikutus on tekstipohjaista.
Kaikkia erilaisia kuplia yhdistää se, miten ne sitouttavat käyttäjiään.
– Osa niistä on avoimia ryhmiä, joihin voi mennä vapaasti mukaan, osa taas sellaisia, joihin täytyy kutsua. Yhteistä ryhmille ovat palkitsemisjärjestelmät: tuetaan, kommentoidaan ja tykätään. Somealustojen käyttäjät saavat myös merkkejä tai tähtiä palkinnoksi aktiivisuudestaan, ja se ruokkii jäsenistön aktiivisuutta sisällöntuottajina, Savolainen sanoo.
Facebookin kaltaiset alustat eivät kanna huolta sisällöistä, eivätkä väärän informaation levittäjät juuri joudu oikaisuvastuuseen. Disinformaation jakajan haastaminen on myös yleensä vaikeaa.
– Voi tietysti tarjota vastakkaista näkökulmaa, mutta jos henkilö ei ole valmis vastaanottamaan sitä, siitä ei ole hyötyä. Tätä kyllä näkeekin somessa paljon. Ihmiset ovat hyviä löytämään näennäisiäkin lähteitä, jotka tukevat sitä omaa näkökulmaa, ja keskustelusta tulee huutelua puolin ja toisin. Siihen pitäisi löytyä jokin rakentavampi tapa, Savolainen sanoo.
Moni käyttäjä myös kyllästyy lopullisesti riitaiseen keskustelukulttuuriin: X:n ja Facebookin, mikä näkyy esimerkiksi X:n ja Facebookin käyttäjien poistumisessa palveluista.
Tampereen yliopiston julkaisema tutkimus koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen tarkasteli ilmiötä Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Italiassa ja Puolassa vuonna 2022. Tähän tutkimukseen osallistui 18–75-vuotiaita vastaajia. Toinen tutkimus selvitti ilmiötä kolmen vuoden pitkittäisseurannalla Suomessa vuosina 2021–2023.
