Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset varoittivat tällä viikolla Venäjän pyrkivän häiritsemään marraskuussa järjestettäviä USA:n kongressin välivaaleja.
Venäläisten sekaantuminen vuonna 2016 pidettyihin Yhdysvaltain presidentinvaaleihin on edelleen tutkinnan kohteena. Erikoissyyttäjä Robert Mueller nosti rikossyytteet kahtatoista siihen osallisiksi epäiltyä venäläistä tiedustelu-upseeria vastaan juuri USA:n ja Venäjän presidenttien Helsingin-tapaamisen alla.
Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset ovat lausunnoissaan vakuuttaneet puolustavansa tulevia vaaleja kaikin tarpeellisin keinoin Venäjän levittämää disinformaatiota vastaan. Siitä, millaisia nämä keinot voisivat käytännössä olla, on toistaiseksi oltu vaitonaisia.
– Kun USA:n viranomaiset pyrkivät muotoilemaan tehokkaita vastatoimia Kremlin haitantekoa vastaan, heidän kannattaisi tarkastella yhtä ennakkotapausta – Yhdysvaltain hallinnon tupakoinninvastaista kampanjaa, amerikkalaistutkijat Alina Polyakova ja Geysha Gonzalez The Washington Postin tuoreessa artikkelissa.
Polyakova toimii ulkopolitiikan tutkijana Brookings Institution -tutkimuslaitoksessa. Gonzalez on Atlantic Council -ajatushautomon Euraasia-tutkimusohjelman apulaisjohtaja.
Some-yhtiöt kuin 50-luvun tupakkateollisuus
Polyakova ja Gonzalez muistuttavat tupakoinnin Yhdysvalloissa vähentyneen alle puoleen vuoden 1964 tasosta erilaisten viranomaistoimenpiteiden seurauksena.
– Miksi kampanja osoittautui niin menestykselliseksi? Ensinnäkin hallitus käytti sääntelyvaltaansa, he sanovat.
Kuten tupakkateollisuus 1950-luvulla, Facebookin, Twitterin ja Googlen kaltaiset suuryritykset toimivat heidän mukaansa nyt pitkälti sääntelemättömässä ympäristössä. Tutkijoiden mukaan yhtiöiden tähänastiset toimet eurooppalaisten tietosuojanormien noudattamiseksi ovat olleet lähinnä pinnallisia eivätkä riitä torjumaan disinformaation levittämistä. He uskovat niiden kuitenkin ennemmin tai myöhemmin joutuvan alistumaan samankaltaiseen regulaatioon, jota on jo pitkään sovellettu perinteisen median toimitukselliseen sisältöön ja mainoksiin.
– Toiseksi, viestijällä on väliä. Yhdysvaltain korkein terveysviranomainen, joka vuonna 1964 julkaisi tupakoinnin ja syövän yhteydestä kertovan raportin, oli luotettu hallituksen virasto. Tutkimus osoittaa, että yleisö sivuuttaa totuudenmukaisenkin tiedon, ellei se ole peräisin luotetusta lähteestä. Väärä informaatio tavoittaa ihmiset kuusi kertaa nopeammin ja jaetaan 70 prosenttia todennäköisemmin kuin paikkansapitävä juttu, tutkijat toteavat.
Kansalaisten varoittaminen Yhdysvaltoihin kohdistuvista informaatiouhista olisi heidän mukaansa siksi uskottava sisäisen turvallisuuden ministeriön (DHS) ja hätätilanteiden hallinnasta vastaavan liittovaltion viraston (FEMA) vastuulle.
Kyse on kokonaisturvallisuudesta
Tupakoinnin vastaisesta kampanjasta on Polyakovan ja Gonzalezin mielestä ammennettavissa muitakin opetuksia, jotka sopivat hyödynnettäviksi taistelussa disinformaatiota vastaan.
– Kolmanneksi, vaikka Yhdysvaltain hallinto johti tupakoinnin rajoittamiseen tähtäävää kampanjaa, se myös haki apua yksityiseltä sektorilta, he sanovat.
Yksityisen sektorin piiriin he lukevat myös järjestöt, jotka ovat tuottaneet tietoa tupakoinnin haitoista televisioon, radioon ja sanomalehtiin sekä ulkomainospaikoille.
– Nykyisin kansalaisjärjestöt, kuten StopFake ja EU DisinfoLab, kehittävät innovatiivisia menetelmiä disinformaation paljastamiseen. Nämä ponnistukset ovat kuitenkin vasta oraalla, ja niiltä puuttuu resursseja, tutkijat huomauttavat.
Vastaaville aloitteille olisi heidän mielestään kanavoitava USA:n julkista rahoitusta.
– Neljänneksi, opetusministeriön tulisi toimia läheisessä yhteistyössä osavaltioiden kanssa kansalaistaitojen opetuksen päivittämiseksi digiajan vaatimusten mukaiseksi. Aivan kuten opetamme lapsia tupakointiin liittyvistä terveysriskeistä, meidän tulisi kouluttaa heistä myös kriittisiä informaation kuluttajia.
Tupakoinnin ja disinformaation vastustamisen välillä on tutkijoiden mukaan yksi ratkaiseva ero: tupakkateollisuus on markkinoinut savukkeita saadakseen taloudellista hyötyä, mutta disinformaatiota levittävät ulkomaiset tahot pyrkivät horjuttamaan amerikkalaista demokratiaa.
– Siksi FBI:n ja USA:n muiden tiedusteluvirastojen tulisi valmistella tiiviissä yhteistyössä sisäisen turvallisuuden ministeriön, ulkoministeriön, kansallisen tiedustelujohtajan ja sosiaalisen median yhtiöiden kanssa nopean reagoinnin suunnitelma tilanteisiin, joissa epäilyttävää toimintaa havaitaan, Polyakova ja Gonzalez esittävät.
Vain koko yhteiskunnan läpäisevä lähestymistapa kykenee heidän mukaansa tarjoamaan riittävän tehokkaan torjuntakyvyn disinformaatiota vastaan.