Yhdysvaltalaisen ajatushautomo Atlantic Councilin katsauksessa vertaillaan Euroopalle merkittävien Naton ja Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen puolustusartiklojen eroja.
Ajatushautomon katsaus on kirjoitettu yhdysvaltalaisille viranomaisille.
Tarve Lissabonin sopimuksen 42.7 artiklan eli niin kutsutun EU:n puolustuslausekkeen käytännön soveltamiselle on kasvanut presidentti Donald Trumpin toisella kaudella. Paine on kasvanut Yhdysvaltojen siirtäessä painopistettä Tyynellemerelle 2000-luvulla.
Katsauksen kirjoittajien mukaan EU:n jäsenmaihin kohdistuu lukuisia uhkia salamurhista ilmatilanloukkauksiin ja aina kyberhyökkäyksiin saakka.
Erot nähdään muun muassa muotoilussa: Naton 5. artiklan muotoilu on yksiselitteinen, kun taas EU:n puolustuslausekkeessa on tulkinnanvaraa. Keskeinen ero on kuitenkin järjestelmätasolla, jossa vain Natolla on vakiintuneet rakenteet ja toimintamallit.
Unionin puolustuslauseke kuitenkin mahdollistaa joustavat toimintatavat aggressiota kohdatessa, sallii laajat poliittis-taloudelliset työkalut ja mahdollistaa reagoinnin matalalla kynnyksellä.
Kirjoittajien mukaan unionin Ukrainaa tukevia toimenpiteitä tulisi käyttää malliesimerkkinä puolustuslausekkeen soveltamisessa. Samalla Ukrainan EU-jäsenyys nähdään artiklan tulevana koetinkivenä.
Katsauksen loppupäätelmä on, että puolustuslausekkeen kehittämistä on tuettava kummallakin puolella Atlantin valtamerta, riippumatta EU:n ja Yhdysvaltain keskinäisen suhteen kehittymisestä.