Hyökkäyksellä Ukrainaan on massiiviset vaikutukset Venäjän talouteen, mutta se ei tunnetun venäläisen taloustieteilijän, professori Sergei Gurievin mukaan suinkaan tarkoita, että taloudelliset näkökohdat eivät olisi vaikuttaneet presidentti Vladimir Putinin tekemiin valintoihin.
– Taloudellinen menestys – tai pikemminkin sen heikkous – nimenomaan vaikutti keskeisesti hänen päätökseensä. Hän ei enää pystynyt lupaamaan tulojen kasvua tai edes vakuuttamaan venäläisiä siitä, että taloustilanne on parempi kuin se toisissa olosuhteissa olisi, joten hän yritti toistaa vuoden 2014 Krimin skenaarion. Se olisi saattanut onnistua, mutta hän arvioi tilanteen väärin, ranskalaisen Sciences Po -huippuyliopiston taloustieteen professuuria hoitava Guriev kirjoittaa Financial Timesissa.
– Putinin hyökkäys on aiheuttanut ukrainalaisille aineellista hävitystä ja inhimillisen tragedian, mutta sota on tuhonnut myös Venäjän talouden. Vuonna 2022 maan bruttokansantuote supistuu vähintään 11 prosenttia – pahin taantuma sitten 1990-luvun alun, hän sanoo.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Guriev on toiminut muun muassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD:n pääekonomistina.
Selityksiin ei uskottu
Puolalais-amerikkalainen politiikan tutkija Adam Przeworski on aikoinaan todennut, että autoritaarisen järjestelmän tasapaino perustuu taloudelliseen vaurauteen, valheisiin tai pelkoon. Muiden informaation manipulointia harjoittaneiden 2000-luvun diktaattorien tavoin Putin pyrki Gurievin mukaan alun perin välttämään pelolla johtamista.
Valtakautensa ensimmäisen vuosikymmenen aikana Putin hyötyi Venäjän nopeasta talouskasvusta, jonka tuottama vauraus toi hänelle aitoa kansansuosiota. Vähitellen hänen talousmallinsa kuitenkin menetti voimansa, bkt:n kasvu hiipui lähes nollaan ja presidentin kannatus kääntyi laskuun. Krimin valtaus vuonna 2014 palautti hänen suosionsa huippulukemiin, mutta vain tilapäisesti.
– Sitten Putin turvautui Przeworskin mainitsemaan toiseen pilariin: valheisiin. Venäjän hallitus tehosti sensuuria ja propagandaa. Putin yritti vakuuttaa venäläisille, että heidän pysähtynyt elintasonsa oli parempi kuin mikään mahdollinen vaihtoehto, Guriev sanoo.
Valheisiin ei kuitenkaan uskottu, ja huhtikuuhun 2020 mennessä Putinin kannatus oli laskenut historiallisen alhaiselle 59 prosentin tasolle.
– Vaihtoehtojen ehtyessä Putin palasi vuoden 2014 reseptiinsä uskoen, että lyhyt voitokas sota nostaisi taas hänen suosiotaan taloudellisen menestyksen puutteesta huolimatta. Tällä kertaa hän kuitenkin laski pahasti väärin. Hän yliarvioi sotilaallisen voimansa, aliarvioi ukrainalaisten rohkeuden ja puolustustahdon eikä ennakoinut länsimaiden yhtenäisiä ja päättäväisiä vastatoimia, Guriev toteaa.
Valheiden kautta pelkoon
Päättäessään avoimesta hyökkäyksestä Ukrainaan Putin sortui Gurievin mukaan diktaattoreille tyypilliseen virheeseen. Sellaisiin lankeavat hänen mukaansa varsinkin ne, jotka Putinin tavoin eliminoivat arvostelijansa, sulkevat riippumattomat tiedotusvälineet ja tukahduttavat vapaan keskustelun.
– Jees-miesten ympäröimä Putin ei voinut olla muuttumatta liian itsevarmaksi ja aloittamatta sotaa, josta ei tullutkaan lyhyt eikä ainakaan toistaiseksi voittoisa, Guriev sanoo.
Putinin hyökkäyksen seuraukset ovat hänen mukaansa katastrofaaliset Venäjän taloudelle ja tuhoisat Venäjän politiikalle.
– Ennen sotaa hän oli kavala diktaattori, joka esiintyi demokraattina ja nojasi rahaan sekä informaation manipulointiin. Kun hän huomasi, että vuosi 2022 ei ole 2014, hän siirtyi Przeworskin kolmanteen pilariin: pelkoon. Viikko sodan alkamisen jälkeen hän sulki harvat jäljellä olleet riippumattomat tiedotusvälineet ja otti käyttöön sota-ajan sensuurin, hän toteaa.
– Adolf Hitleriä lainaten hän kutsuu nyt sotaa vastustavia mielenosoittajia ”maanpettureiksi” ja uhkaa ”sylkäistä heidät pois kuin kärpäsen”. Putinin hallinto on vienyt loppuun muuntautumisensa spinnaukseen perustuvasta 2000-luvun diktatuurista pelkoon pohjautuvaksi 1900-luvun diktatuuriksi. Siltä Venäjä tulee valitettavasti näyttämään, kunnes hän on poistunut näyttämöltä.