Presidentti Vladimir Putinilla ei ole lähitulevaisuudessa riittävää poliittista tai sotilaallista painetta Ukrainan sodan lopettamiseen, arvioivat Venäjä-asiantuntijat Michael Kimmage ja Maria Lipman Foreign Affairs -lehdessä.
Heidän mukaansa sota aiheuttaa Venäjälle kiistattomia ongelmia. Talous kärsii hitaasta kasvusta ja korkeasta inflaatiosta, minkä lisäksi Ukrainan kaukoiskut ovat häirinneet energiantuotantoa ja logistiikkaa.
Kreml ei ole onnistunut muuttamaan raskaita sotilaallisia tappioitaan ratkaiseviksi saavutuksiksi Ukrainan rintamalla. Tästä huolimatta asiantuntijat epärealistisina toiveita, joiden mukaan Putin voisi taipua nopeisiin myönnytyksiin.
Kimmagen ja Lipmanin mukaan Venäjän poliittinen järjestelmä on rakennettu tavalla, joka suojaa presidenttiä sodan kustannusten poliittisilta seurauksilta.
Merkittävä järjestäytynyt oppositio on tukahdutettu, riippumaton media on suurelta osin ajettu maanpakoon ja sodan vastustamisesta on tehty Venäjällä vaikeaa ja vaarallista.
Sota on kietoutunut järjestelmään
Ukrainan sota on nivoutunut yhä tiiviimmin Vladimir Putinin rakentamaan valtajärjestelmään ja Venäjän valtion identiteettiin.
Putin keskitti jo ennen hyökkäystä valtaa presidentinhallinnolle, heikensi poliittista kilpailua ja kasvatti asevoimien sekä sotilaallisen ajattelun asemaa yhteiskunnassa. Vuoden 2022 jälkeen kehitys on vain voimistunut.
Sodan jatkuminen ei siksi uhkaa järjestelmää samalla tavalla kuin lännessä on usein arvioitu. Asiantuntijoiden mukaan Putinilla on edelleen käytössään riittävästi rahaa, sotilaallista tuotantokykyä ja henkilöstöä pitkän kulutussodan jatkamiseen.
Venäläisten tyytymättömyys ei silti ole kadonnut. Levada-keskuksen elokuun 2026 mielipidemittauksessa lähes kaksi kolmasosaa vastaajista kannatti siirtymistä rauhanneuvotteluihin. Enemmistö kuitenkin vastusti myönnytysten tekemistä Ukrainalle ja lännelle rauhansopimuksen saavuttamiseksi.
Putinilla ei ole syytä perääntyä
Kimmagen ja Lipmanin mukaan Putin ei ole luopunut keskeisestä tavoitteestaan alistaa Ukraina Venäjän vaikutuspiiriin. Hän voi pitää pitkääkin sotaa parempana vaihtoehtona kuin sopimusta, joka näyttäytyisi Moskovassa tappiona tai Ukrainalle tehtyinä suurina myönnytyksinä.
Venäjän asema alkaa silti horjua. Moskovan vaikutusvalta heikkenee useissa entisen Neuvostoliiton maissa samalla kun riippuvuus Kiinasta kasvaa. Ukrainan rintamalla Venäjä on erittäin kaukana niistä tavoitteista, joita Putin tavoitteli täysimittaisen hyökkäyksen alkaessa vuonna 2022.
Kimmage ja Lipman katsovat Venäjän poliittisen järjestelmän mahdollistavan sen, että strategiset epäonnistumiset eivät automaattisesti johda kurssin muuttamiseen.
Heidän johtopäätöksensä on synkkä: Yhdysvaltojen ja Euroopan olisi varauduttava siihen, että Putin pyrkii jatkamaan sotaa vielä vuosien ajan. Talouden heikkeneminen tai venäläisten kasvava epäluulo sotaa kohtaan eivät kirjoittajien arvion mukaan yksin riitä pakottamaan Kremliä rauhaan.
Kimmage on historian professori Catholic University of Americassa ja vieraileva tutkija German Marshall Fundissa. Lipman toimii vanhempana vierailevana tutkijana George Washington Universityssä.