Eesti Päevaleht on haastatellut Leo Kunnasta, joka on virolainen reservin eversti, kirjailija ja Viron konservatiivisen kansanpuolueen (EKRE) kansanedustaja Viron parlamentissa eli Riigikogussa. Neuvostoaikana hän istui 16-vuotiaana vankilassa maanpakoyrityksen takia, hän on palvellut neuvostoarmeijassa ja käynyt Kadettikoulun Suomessa.
Vuonna 2005 Kunnas osallistui Irakin sotaan toimien Yhdysvaltain 1. panssaridivisioonan 3. prikaatin esikunnan operatiivisella osastolla. Myös maansa sotakorkeakoulun rehtorina ja pääesikunnan operatiivisen osaston päällikkönä toiminut Kunnas on arvostettu maanpuolustuksen (inho)realistinen kriitikko, joka tuntee Viron lisäksi hyvin myös Suomen, josta hänen vaimonsa toimittaja Kaja Kunnas on.
Leo Kunnas korostaa, että tärkeintä on aina olla valmis sotaan ja sanoo pelkäävänsä, etteivät ”sodat lopu tulevaisuudessa”, koska ”sotaisuus ei ole ainoastaan tyypillistä ihmiselle, vaan tyypillistä muillekin älykkäille eläinlajeille”.
– Toivomme tietysti, että sota ei tänne asti tule. Mutta siihen tulee varautua. Yleensä sotaan varautuneeseen maahan hyökätä. Ei riitä, että me uskomme olevamme hyvin puolustetut ja sitä toisillemme vakuutamme. Jos presidentti [Vladimir] Putin, marsalkka [Sergei] Šoigu ja Venäjän pääesikunta eivät sitä usko, ei ole myöskään meidän uskomisestamme mitään hyötyä.
Kunnaksen mukaan Ukraina teki virheen väittäessään loppuun asti, ettei sotaa tule, ja kuuluttaessaan liikekannallepanon vasta täysimittaisen sodan sytyttyä. Hänen mukaansa se sai myös Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n uskomaan, että ukrainalaisten vastarinta olisi vähäistä.
Ei pidä myöskään tuudittautua siihen, että ukrainalaisten vastarinta on osoittanut Venäjän armeijan heikommaksi kuin luultiin, ja sen pohjalta olettaa, ettei Suomenlahden rannalla voisi jotain tapahtua.
– Pelkään, että osa ei ole vielä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Osa ilmeisesti katsoo, että Ukraina lyö Venäjän armeijan takaisin, se on niin heikko, etteivät ne enää mitään tällä alueella ala tehdä. Lisäksi Suomi ja Ruotsi liittyvät pian Natoon, joten meidän [virolaisten] ei tarvitsekaan enää tehdä mitään. Tällaista euforiaa tulee välttää. Jokainen kuukausi, jonka ukrainalaiset panevat vastaan, tuo meille vuoden lisäaikaa.
– Emme tiedä mihin nykyinen sota kääntyy. Ehkä meillä on aikaa neljästä viiteen vuotta tai sitten ei ole. Tai sitten ei tapahdu mitään, mutta emme voi tietää tapahtuuko jotain vai ei, lisää Kunnas.
Hän ei katso, että Viron olemassaolo olisi ”poikkeama historiassa”, kuten venäläiset ovat joskus väittäneet, mutta hän pitää Viron ja Venäjän välistä konfliktia väistämättömänä.
-Tähän päätelmään tulin jo toisen Tšetšenian sodan perusteella. Sen intensiivinen vaihe kesti 1999–2001. Kaikki se, mikä tapahtuu nyt Ukrainassa, tapahtui jo siellä, mukaan lukien sotarikokset. Putin aloitti julistamalla tšetšeenit ääri-islamilaisiksi ja terroristeiksi sekä lupasi ”motšit v sortire” [venäläistä rikollisslangia: teurastaa huussiin].
-Tämän jälkeen FSB järjesti räjähdykset, joita käytettiin syynä sodan aloittamiselle. Tätä katsottiin läpi sormien. Länsi oli hiljaa. Näemme nyt Ukrainassa kaiken tämän monikymmenkertaisena. Oli nähtävissä, että se toistuu. Putin ei ole koskaan piilotellut tavoitteitaan, kuten ei [Adolf] Hitlerkään. Hitler kirjasi ”Taisteluni”-teokseensa kaiken haluamansa. Putin sanoi vuoden 2007 turvallisuuskonferenssissa selvästi, mitä haluaa. Ja vuonna 2008 alkoi Georgian sota.
Kunnaksen mukaan hän oli ”todellakin ristiriidassa valtavirran kanssa” puhuessaan jo vuosituhannen alussa Tšetšenian sodasta tekemistään johtopäätöksistä.
– Länsimaat uskoivat, että Venäjä ei ole vaarallinen ja sitä voi pitää partnerina. En tiedä, kuinka aidosti poliitikot ja virkamiehet siihen uskoivat. Mutta Georgian sodan ja Münchenin konferenssin jälkeen sillä tavalla ajatella oli joka tapauksessa joko typeryyttä tai täydellistä kyvyttömyyttä nähdä eteenpäin. Erityisesti Krimin liittämisen jälkeen. Muuten, jo vuosina 2014–2015 oli Donbasin sota suurin Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen.
Länsimaailmassa pohdittuun kysymykseen, onko Putin kykeneväinen käyttämään ydinasetta, Kunnas vastaa:
– Miksi hänen pitäisi se tehdä? Putinilla on kaksi strategista tavoitetta: nykyisen länsi- ja amerikkalaiskeskeisen maailmanjärjestyksen hävittäminen sekä imperiumin palauttaminen Neuvostoliiton tai keisarillisen Venäjän laajuisena. Näitä tavoitteita ei ydinsodalla saavuta. Myös taktisen ydinaseen käyttäminen Ukrainassa hävittäisi tämän konseption. Putinin suunnitelma on jo julkisuuteen paljastuneiden sotarikosten takia kärsinyt. Ei imperiuminsa alamaisia niin kohdella. On tehty suuria strategisia virheitä.
Venäläisten julmille sotarikoksille Kunnas näkee historiallisen taustan. Hänen mukaansa jokaisessa ihmisessä on hirviö, ”joka tulee saada hallintaan”. Venäläiset eivät sitä ole ilmeisesti saaneet.
– Nykyiset sotarikokset kalpenevat niiden rikosten rinnalla, mitä tehtiin Suuressa Pohjan sodassa ja Liivinmaan sodassa. Venäjän asevoimien sotarikosperinne on erittäin pitkä. Ilmeisesti se kumpuaa jo mongolien ja tataarien vallan ajalta. Arvatenkin venäläisille tarttui kaikenlaista 1200-luvun alun mongoli-invaasiosta. Toisessa maailmansodassa Venäjä oli oikealla puolella ja sen takia sen sotarikoksia katsottiin läpi sormien. Monet Virossa asuvat venäläiset uskovat edelleen, että Narvan ja Tallinnan pommittivat raunioiksi fasistit. He eivät usko puna-armeijan sitä tehneen.
