Eri vaalipaneeleissa halutaan yksinkertaistaa metsiin liittyviä kysymyksiä pyytämällä ehdokkaita nostamaan vihreitä ja punaisia vastauslappuja, joita sitten valokuvataan todistusaineistoksi tulevia keskusteluita ja hallitusneuvotteluita varten. Punaviherlappujen spontaani heiluttelu edistää huonosti ymmärrystä kysymyksistä, joissa tulisi perehtyä monimutkaisiin ekosysteemeihin ja pitää mielessä metsien pitkä kiertoaika.
Metsäteollisuus laati nykyisen hallituskauden alussa ilmastotiekartan, jossa ulkopuoliset tahot arvioivat alan tehtaiden päästöjä, puupohjaisten tuotteiden ilmastohyötyjä suhteessa runsaasti fossiilisia päästöjä aiheuttaviin kilpaileviin tuotteisiin sekä metsien kasvua lisääviä toimia. Katse oli vuodessa 2035 ja pitkän kiertoajan metsissä vielä kauempana. Kaikilla kolmella osa-alueella mahdollisuudet ovat isot. Voimme saada tehtaat lähes fossiilivapaiksi sekä lisätä tuotteiden ilmastohyötyjä nykyisillä ja uusilla tuotteilla. Metsissä voimme lisätä kasvua ja hiilinieluja aktiivisilla ja oikea-aikaisilla metsänhoitotoimenpiteillä, ei passivoitumalla.
Viime syksynä metsäteollisuus ja sahateollisuus aloittivat laajan monimuotoisuutta koskevan tutkimushankkeen, jossa on mukana useita tutkimusorganisaatioita. Hankkeen tavoitteena on tarkastella metsien monimuotoisuuden nykytilaa sekä arvioida tulevaisuutta eri skenaarioiden avulla. Lisäksi työssä arvioidaan monimuotoisuuden mittaamisessa käytettäviä menetelmiä ja niiden kehitysmahdollisuuksia. Tästä kaikesta syntyy puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartta.
Ensimmäiset tutkimustulokset monimuotoisuuden nykytilasta ovat lupaavia: työ, jota osana arjen metsätaloutta on tehty jo yli neljännesvuosisadan ajan, tuottaa tulosta. Kaiken perustana on ollut se, että metsätaloudessa käytetään luontaisia puulajeja. Tämä tärkeä asia unohtuu usein.
Valtakunnan metsien inventoinnista saatavista aikasarjoista käy ilmi, että Etelä-Suomessa lehtipuuvaltaisten metsien pinta-ala on kasvanut merkittävästi ja samalla myös lehtipuuston tilavuus. Monimuotoisuudelle tärkeän järeän haavan määrä on moninkertaistunut, myös pihlajaa ja raitaa on enemmän kuin ennen. Pohjoisessa samaan kehitykseen ei voida päästä luonnonolojen vuoksi.
Sekä hakkuualoille jätettävien säästöpuiden että lahopuun määrä on kasvanut Etelä-Suomessa. Haapojen jättäminen säästöpuiksi on auttanut lajeja, jotka tarvitsevat elääkseen ja lisääntyäkseen elävää haapaa. Tulevaisuudessa ne tarjoavat yhä parempia elinympäristöjä myös lajeille, jotka tarvitsevat eriasteista lahonnutta haapaa. Lahopuusta riippuvainen laji ei siis aina välttämättä tarvitse ympärilleen vanhaa metsää, toimet osana talousmetsien hoitoa riittävät osalle. Siksi säästöpuiden ja lahopuun jättäminen metsään kannattaa. Yhteensä lahopuusta riippuvaisia lajeja meillä Suomessa on 4000 – 5000 kappaletta.
Iloisia uutisia tuottavat myös pitkän ajan kasvillisuusseurannan tulokset. Mustikka, puolukka ja variksenmarja ovat metsissämme runsastuneet. Iso syy tähän on metsämaan muokkausmenetelmien muutos päätehakkuun jälkeen. Vähemmän maanpintaa rikkova muokkaus säästää varpukasvien maavarsia. Mustikka on tärkeä paitsi meille vitamiinien lähteenä myös monimuotoisuuden kannalta. Pelkästään perhosista lähes 140 lajin toukat käyttävät mustikan lehtiä ravintonaan.
Monimuotoisuuden osalta emme kuitenkaan ole vielä maalissa. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan nuoret metsät kuusettuvat. Tämä tarkoittaa, että kuusta istutetaan myös alueille, jotka eivät sille soveltuisi. Esimerkiksi liian kuiva maaperä lisää kuusen tuhoriskiä eikä ole monimuotoisuudellekaan hyväksi. Samaan aikaan näemme useiden suolajien taantuvan, kun aiempien vuosikymmenten ojitetut turvemaat muuttuvat kosteutta vaativille lajeille liian kuiviksi.
Monimuotoisuustutkimus selvästi osoittaa, että metsäarvoketjun, metsänomistajasta lopputuotteen valmistajaan saakka, jokapäiväisillä toimilla on iso merkitys. Muutoksen näkyminen vie pitkän kiertoajan metsissä kuitenkin kauan. Pikavoittoja ei siis ole luvassa.
Tämä tulisi muistaa, kun kansanedustajaehdokkaat jatkavat vaalikampanjoitaan ympäri metsäistä Suomeamme. Toreilla ja turuilla keskustellaan metsistä, niiden tilasta sekä käytöstä. Ajetaanko hakkuiden rajoittamista, säädetäänkö luontolakia, kiristetäänkö metsälakia ja siirretäänkö vapaaehtoisia toimia osaksi lainsäädäntöä? Tiekarttatyömme osoittaa, että ratkaisu ei ole uusiutuvan puun käytön jarruttaminen. Sen sijaan tulee toimia aktiivisesti ja monipuolisesti niin hiilinielujen kuin monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Samalla varmistetaan raaka-aineen saatavuus ympäristöystävällisten puupohjaisten tuotteiden valmistukseen ja työtä ja toimeentuloa suomalaisille. Tiekarttatyöllämme haluamme tarttua toimeen ja näyttää suuntaa.
