Suomessa 8 prosenttia kaikista perheistä oli vuonna 2025 sellaisia, joissa ainoa vanhempi tai molemmat puolisot olivat vieraskielisiä.
Osuus on sama kuin vuotta aiemmin. Pitkällä aikavälillä kasvu on kuitenkin ollut reipasta. Vuonna 1995 vieraskielisiä perheitä oli vain 1 prosenttia kaikista perheistä. Ruotsinkielisten perheiden osuus on pysynyt neljässä prosentissa ja saamenkielisten perheiden alle prosentissa vuodesta 1995 asti.
– Suurin osa perheistä on edelleen suomenkielisiä, vaikka osuus on pienentynyt 30 vuodessa 10 prosenttiyksikköä. Viime vuonna 81 prosentissa perheistä ainoa vanhempi tai molemmat puolisot olivat suomenkielisiä, yliaktuaari Minna Wallenius sanoo tiedotteessa.
Perheistä kolmessa prosentissa puolisot puhuvat eri kotimaisia kieliä. Kotimaankielisen ja vieraskielisen puolison muodostamia perheitä oli 5 prosenttia. Vuonna 1995 tämä osuus oli 1 prosentti.
Perheissä voidaan puhua myös useampia kieliä. Koska väestötietojärjestelmässä yhdellä ihmisellä voi olla vain yksi äidinkieli, jäävät mahdolliset muut kielet piiloon. Yksi ihminen voi olla myös kaksi- tai monikielinen, mutta hän näkyy väestötietojärjestelmässä ja siten myös tilastossa vain yhden kielen mukaan.
Vieraskielisissä perheissä yleisimmät kielet ovat venäjä, viro, arabia, ukraina ja farsi.
Vieraskielisten lapsiperheiden osuus oli 14 prosenttia kaikista lapsiperheistä vuonna 2025. Vuonna 1995 vieraskielisiä lapsiperheitä oli 1 prosentti.
– Pitkällä aikavälillä vieraskielisten lapsiperheiden määrän kasvu on ollut nopeaa. Samalla kotimaankielisten lapsiperheiden osuus on laskenut. Lapsiperheissä vieraskielisten suurempi osuus verrattuna kaikkiin perheisiin johtuu vieraskielisten muuta väestöä nuoremmasta ikärakenteesta, erikoistutkija Marjut Pietiläinen kertoo.
Yleisimmät kielet vieraskielisissä lapsiperheissä ovat venäjä, arabia, viro, somali ja ukraina.
Suomessa oli vuonna 2025 yhteensä 6 764 perhettä, joissa molemmat puolisot tai ainoa vanhempi olivat Ukrainan kansalaisia. Määrä kasvoi edellisvuodesta 1 577 perheellä.