Nykyään vapaana turvallisuusanalyytikkona toimiva Juri Fjodorov on arvioinut virolaiselle tiedejulkaisu Fortelle Venäjän lähitulevaisuutta ja miltä se voisi näyttää Ukrainan sodan jälkeen. Hän on aiemmin toiminut kansainvälisen politiikan professorina Prahassa ja Moskovassa, jossa koulutti MGIMO:ssa tulevia venäläisdiplomaatteja.
Venäjän tavoitteet Ukrainan sodassa eivät ole toteutuneet. Fjodorovin mukaan tämänhetkinen avainkysymys on, kuinka määritellä Venäjän ”tappio”.
– Venäjälle tappio on se, ettei kyetä täyttämään [Vladimir] Putinin ennen invaasiota asettamia tavoitteita – Ukraina haluttiin muuttaa Venäjän protektoraatiksi ja päästä sekä Puolan että Moldovan rajoille. Tämä oli sodan poliittinen tavoite ja nyt on selvää, ettei Venäjä voi sitä saavuttaa.
Poliittisen tavoitteen saavuttamatta jääminen on Venäjän kannalta ”tappio, muttei häviö”. Vaikka Venäjä vetäytyisikin miehittämiltään ukrainalaisalueilta, ei maan aiheuttama uhka katoa mihinkään.
– Se kuitenkin tarkoittaa, että Venäjä säilyttää asevoimansa ja sodan loppuminen antaa sille mahdollisuuden alkaa palauttaa sotilaallista potentiaaliaan, ja siinä voidaan käyttää Ukrainan sodassa saatuja kokemuksia.
Fjodorov korostaa, että tämä oppiminen on ”tärkeä nyanssi”, koska Venäjän armeija lähti 24. helmikuuta 2022 suurhyökkäykseen ”perustuen vääriin ja käytännössä koettelemattomiin mielikuviin”.
– Jos Ukrainan sodasta opitaan – on mahdotonta kuvitella, ettei siitä mitään opittaisi – muodostaa Venäjä edelleen suuren uhan naapureilleen kuten Baltialle.
Hänen mukaansa ”uhka voi olla jopa suurempi kuin ennen alkuvuotta 2022”.
– Mahdollista, että Baltia olisi Venäjälle sopivin paikka revanssiksi, mutta Venäjä muodostaisi vaaran koko Itä-Euroopalle ja Etelä-Kaukasukselle.
”Venäjä ei saa vapaaksi”
Euroopan venäläisemigrantit toistavat lausetta ”Venäjä saa vapaaksi” ja odottavat paluutaan edes osittain demokratisoituvalle Venäjälle. Itsekin Prahassa asuva Fjodorov ei tähän usko.
– En näe, että Venäjällä olisi poliittisia voimia, jotka kykenisivät demokratisoimaan Venäjän.
Yksittäisiä sodanvastaisia protestoijia on, mutta Fjodorov huomauttaa, että ”laajempi osa yhteiskunnasta ei ole sotaa vastaan ja on yleisesti ottaen tyytyväinen Putinin hallintoon”.
Putin hallinnon mahdollinen vaihtuminen tapahtuisi ”valtataisteluna Venäjän johdon sisäisten ryhmittyen välillä”.
– Ennen kaikkea taisteluna voimaministeriöiden ja niiden johtajien välillä, mutta joukkoon sekaantuisivat myös byrokratia ja joidenkin alueiden edustajat.
Kyse ei olisi kuitenkaan ”poliittisen järjestelmän muutoksesta, vaan ainoastaan johto vaihtuisi.”
Olennaista on, että Venäjällä ei vaikuta olevan eturyhmiä, jotka olisivat kiinnostuneita Venäjän poliittisen järjestelmän muuttamisesta, ja tätä halua ei ole myöskään Venäjän väestössä.
Fjodorovin mukaan Venäjän sotilaallisen potentiaalin palautuminen kestää ”kahdesta viiteen vuotta”.
– Kaikki riippuu siitä, missä kunnossa Venäjän asevoimat irtoavat Ukrainan sodasta. Toiseksi siitä, kuinka nopeasti Venäjän-vastaiset pakotteet puretaan.
Hänen mukaansa Yhdysvaltain ja Euroopan politiikoissa on niitä, jotka ovat valmiita tietyin ehdoin helpottamaan tai poistamaan pakotteet.
– Jälkimmäisethän puhuvat, että Venäjän kanssa tulee asioida ehkä heille riittää vain Putinin vaihtaminen. Ja sitten on taas business as usual [kuten ennenkin].
Kuitenkin ”huonointa maailman kannalta on se, että Venäjä säilyttää ydinaseensa”.
– Se on todellinen ongelma ja kukaan ei tiedä, kuinka Venäjältä voisi riisua ydinasevaltion aseman, huomauttaa Fjodorov.
