Venäjän lentokoneteollisuus ei ole Aerocompositen toimitusjohtajan Anatoli Gaidanskyn mukaan onnistunut valmistamaan vastineita ulkomailta tuoduille, lentokoneisiin tarvittaville laakereille ja piirilevyille. Yhtiö kehittää osia Irkut MS-21 -matkustajakoneeseen.
– Kipupisteemme ovat tiedossa. Ensimmäinen on laakerit, jotka eivät ole lähelläkään niitä, joita teollisuutemme tarvitsee… Toinen kipupiste on piirilevyt, hän tiivisti Innoprom-2025-messuilla EANin mukaan.
Gaidansky sanoi, että pakotteiden ja omien kykyjen puutteellisuuden takia kotimaiset valmistajat ovat pakotettuja turvautumaan ”ystävällisten” maiden apuun. Omien lentokoneiden kehittämisestä on hänen mukaansa tullut ”suuri haaste” Venäjälle, koska Neuvostoliiton lentokoneiden valmistuksen saavutukset menetettiin 90-luvulla ja koska teknologia on kehittynyt paljon pidemmälle. Henkilöstövajaus pahentaa teollisuuden ongelmia.
– Insinöörien koulutuksen taso yliopistoissamme on valitettavasti laskenut viime vuosina, hän totesi.
Tammikuussa 2025 Rostehin toimitusjohtaja Sergei Tšemezov siirsi jo kuudetta kertaa MS-21-koneen sarjatuotannon alkamista, tällä kertaa vuoteen 2026. Hän sanoi, että tuotantolinjaa ei voida perustaa vielä vuonna 2025, koska kaikkia sertifiointitestejä ei ole vielä tehty.
Venäjän lentokoneteollisuuden vuoteen 2030 asti ulottuvan kehitysohjelman mukaan ensimmäiset yhdeksän MS-21-konetta piti toimittaa lentoyhtiöille syys-joulukuussa 2025. Vuonna 2026 piti valmistua 31 konetta ja vuoteen 2030 mennessä 270 konetta. Alun perin MS-21:n sarjatuotannon piti alkaa vuonna 2016.
United Aircraft Corporationin tytäryhtiö PJSC Jakovlev kehittää MS-21:tä Tupolev Tu-154:n korvaajaksi. Sitä kehitettiin alun perin kansainvälisenä yhteistyönä, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan ulkomaiset kumppanit vetäytyivät projektista, mikä johti tarpeeseen korvata tuontitavaraa olleet järjestelmät ja komponentit.
Joulukuussa 2024 tuli tietoon, että suunnitelmaa moottorien tuottamiseksi MS-21:een leikattiin. Uusi suunnitelma olettaa, että kuluvana vuonna valmistuisi seitsemän PD-14-moottoria, ja 28 vuonna 2026, kun edellisessä suunnitelmassa vuonna 2025 piti valmistua 30 ja ensi vuonna 48 moottoria.
