Neljättä vuotta jatkuva Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt monet Venäjän siviilialojen yritykset riippuvaiseksi sodan jatkumisesta. Aselepo Ukrainassa voisi johtaa puolustusteollisuuden ja sitä avustavien yritysten syvään kriisiin, kirjoittaa The Insider.
Lehti huomauttaa, että sadat yritykset huonekaluvalmistajista raskaiden ajoneuvojen valmistajiin ovat mukana ruokkimassa Venäjän sotakoneistoa.
Taloustieteilijöiden mukaan sodan jatkaminen ei ole Venäjän edun mukaista: hyökkäyssota kuluttaa reservejä, kasvattaa liittovaltion budjettivajetta ja ajaa talouden taantumaan. Samaan aikaan Venäjän talouskoneisto on muutettu sotataloudeksi, ja se olisi valmistautumaton rauhan tuloon.
Venäjän liittovaltio, alueet ja yritykset käyttävät sodankäyntiin eri arvioiden mukaan 25-47 miljardia ruplaa (260-490 miljoonaa euroa) päivässä.
Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen (SIPRI) mukaan Venäjän sotilasmenot nousevat vuoden loppuun mennessä 7,2 prosenttiin BKT:sta, mikä on korkein taso sitten Neuvostoliiton loppuaikojen. Vuonna 1990 Neuvostoliiton sotilasmenot olivat noin 12-13 prosenttia BKT:sta.
Venäjän sotakoneisto koostuu noin 6000 yrityksestä eri toimialoilla. Insiderin mukaan vain noin 47 prosenttia näistä yrityksistä on joutunut pakotteiden kohteeksi.
Sotakoneistoa palvelevat lisäksi sadat siviilisektorin yritykset: esimerkiksi kevyt teollisuus, joka tuottaa sotilaspukuja, elintarvikkeita ja puutavaraa sekä laivanrakennusyritykset. Teollisuusministeri Anton Alikhanov totesi kesällä 2024, että noin 850 yritystä, joilla ei aiemmin ole ollut vuorovaikutusta puolustussektorin kanssa, on otettu mukaan yhteistyöhön.
Yrityksistä noin puolet sijaitsee Moskovassa, Pietarissa tai Moskovan alueella. Kauppaministeriön mukaan sotateollisuudessa työskentelee yhteensä 3,8 miljoonaa ihmistä.
Chicagon yliopiston professori Konstantin Sonin arvioi Insiderille, että konfliktin päättyessä kaikista sodan aikana laajentuneista tehtaista tulee työttömyyden keskuksia.
– Ensisijaisesti kärsivät niin sanotut ’huipputeknologiayritykset’, jotka tuottavat lennokkeja ja tarkkuusohjusten ohjausjärjestelmiä. 1980-luvun lopun ja 1990-luvun tapahtumat tulevat toistumaan: sadat tuhannet ihmiset menettävät työpaikkansa puolustussektorilla.
Sonin muistuttaa, että Venäjän talouden demilitarisointi on välttämätöntä tulevaisuuden kasvunäkymien maksimoimiseksi. Monet siviiliyritykset tulevat menettämään valtion puolustussopimusten tuen sodan päättyessä.
Hän arvioi, että vaikutukset riippuvat siitä, mitkä pakotteet tultaisiin poistamaan. Sonin kuitenkin huomauttaa, että pakotteiden täydellinen poistaminen ei ole näköpiirissä edes Ukrainan rauhansopimuksen myötä.
