Venäjän sotatalouden vauhti on hiipunut pitkäksi pysähtyneisyydeksi, arvioi CEPA-ajatuspajan tutkija Aleksandr Koljandr.
Koljandr kertoo CEPA-ajatuspajan artikkelissa pitävänsä Venäjän talouskehitysministeriön tuoretta makrotalousennustetta poikkeuksellisena asiakirjana. Siinä myönnetään ensimmäistä kertaa virallisesti, että Venäjää odottaa vähintään kahden vuoden pysähtyneisyys ilman selvää paluuta nopeaan kasvuun.
Muutos on merkittävä, koska ministeriö on aiemmin antanut Kremlille lähinnä optimistisia arvioita. Nyt sen ennuste on paikoin synkempi kuin keskuspankin arvio.
Venäjän talousministeri Maksim Reshetnikov on kuvannut hidastumista inflaation hillitsemisen luonnolliseksi hinnaksi ja talouden hienosäädöksi. Koljandrin mukaan ministeriön luvut kertovat kuitenkin toista tarinaa.
Kyse ei ole tavanomaisesta suhdannetauosta. Kahden vuoden heikko kasvu, investointien vaimeneminen ja sitkeä inflaatio viittaavat rakenteelliseen ongelmaan, joka johtuu suoraan sodasta.
Venäjän sotilasmenot nousseet vuoden 2021 kolmesta prosentista bkt:stä kahdeksaan prosenttiin vuonna 2025. Puolustusteollisuus toimii kolmessa vuorossa, imee työntekijöitä siviilialoilta ja saa maksunsa etukäteen.
Rahoituslähteet loppuvat
Kasvua on rahoitettu ensin kansallisesta hyvinvointirahastosta, sitten veronkorotuksilla ja lopulta kalliilla kotimaisella velalla. Koljandrin mukaan nämä rahoituslähteet ovat nyt lähellä ehtymistä.
Korkeat korot eivät ole keskuspankin mielivaltainen ratkaisu, vaan seuraus valtiontaloudesta, joka pumppaa rahaa sotatalouteen samaan aikaan, kun pakotteet rajoittavat tuontia ja teknologian saatavuutta.
Koljandr pitää vahvaa ruplaa harhaanjohtavana merkkinä talouden kestävyydestä. Se heijastaa ennen kaikkea tuonnin romahdusta, heikkoa kysyntää ja pääomakontrolleja.
Öljytulot voivat antaa Kremlille tilapäistä helpotusta. Lähi-idän tilanne ja Yhdysvaltain hallinnon päätökset keventää osaa Rosneftiin ja Lukoiliin liittyvästä pakotepaineesta voivat tukea Venäjän budjettia lyhyellä aikavälillä.
Helpotus on silti budjettitekninen eikä rakenteellinen. Korkeammat tulot voivat paikata alijäämää, mutta ne eivät korjaa investointi-ilmapiiriä, avaa teknologian tuontia tai paranna työvoimapulaa.
Ensi vuoden budjetista voi Koljandrin mukaan puuttua 2–3 biljoonaa ruplaa eli noin 28–42 miljardia dollaria verrattuna aiempiin, valoisampiin ennusteisiin. Vaje voidaan kattaa menoleikkauksilla, veronkorotuksilla tai lisävelalla. Näihin keinoihin Venäjä on joutunut turvautumaan mittavasti viime vuosina.
Kasvusta tingitään
Koljandr ei ennusta Venäjän talouden romahtamista. Maan julkinen velka on yhä matala, pankkijärjestelmä vakaa, työllisyys korkealla ja palkat jatkavat hidasta nousuaan. Hänen mukaansa edessä ei ole valuuttapakoa, velkakriisiä tai leipäjonoja.
Keskeinen muutos on toinen. Venäjä pystyy edelleen rahoittamaan sotansa, mutta kasvun kustannuksella.
Koljandrin mukaan Kreml yrittää yhtä aikaa rahoittaa sotaa, hillitä inflaatiota ja kasvattaa taloutta. Nyt se pystyy toteuttamaan näistä vain kaksi. Kasvu on se tavoite, josta tingitään.
Venäjän uusi ennuste muuttaa sodan ja pakotteet väliaikaisista häiriöistä talouden pysyväksi lähtökohdaksi. Maan taloudesta on tulossa hitaasti kasvava, Kiinasta riippuvainen ja teknologisesti jälkeen jäävä järjestelmä, jossa rahat riittävät ennen kaikkea armeijalle ja valtiolle.