Ruotsin tehtävä Naton sotilaallisessa pelotteessa Pohjoismaiden ja Baltian alueella jakautuu ruotsalaisen kenraalimajuri evp. Karlis Neretnieksin mukaan kolmeen keskeiseen osa-alueeseen – Venäjän hyökkäyksen torjumiseen pohjoisimmilla alueilla, Baltian maiden puolustamiseen sekä rooliin liittokunnan operaatioiden alueellisena solmukohtana.
– Naton sotilaallisen pelotteen vahvuus riippuu siitä, miten Venäjä arvioi liittokunnan sotilaallisen toimintakyvyn, ja venäläisten uskosta siihen, että tätä kykyä todella käytetään. Ruotsi voi vahvistaa molempia vahvistamalla kykyään torjua hyökkäys Baltian maita vastaan, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun rehtorina ja keskisen maanpuolustusalueen operaatiopäällikkönä toiminut Neretnieks sanoo Baltic Sentinel -verkkojulkaisussa.
Venäjän toimintaa ohjaavat hänen mukaansa revansismi, venäläis-slaavilainen nationalismi ja pyrkimykset imperiumin palauttamiseen. Ukrainan sota ja Venäjän mahdolliset sotilaalliset toimet Baltian maita vastaan onkin nähtävä tässä kontekstissa.
– Baltian maihin kohdistuva uhka riippuu suurelta osin Ukrainan tilanteen kehittymisestä. Venäjälle todennäköisesti riittää, että konflikti jäätyy, jolloin syntyisi Georgian tai Korean niemimaan kaltainen tilanne, Neretnieks toteaa.
Konfliktin jäätyminen antaisi hänen mukaansa Venäjälle mahdollisuuden siirtää Ukrainaan sidottuja joukkojaan Itämeren alueelle. Tanskan tiedustelupalvelu on arvioinut, että puoli vuotta Ukrainan tulitauon jälkeen Venäjä kykenisi toteuttamaan rajatun sotilasoperaation Itämeren alueella. Kahden vuoden kuluessa se pystyisi toteuttamaan laajempia hyökkäyksiä ja viiden vuoden kuluttua se voisi käydä täysimittaista sotaa. Samankaltaisia arvioita on tehty myös Puolassa ja Saksassa.
Baltian puolustusvalmisteluissa on hänen mukaansa otettava huomioon venäläisjoukkojen barbaarinen käyttäytyminen siviilejä kohtaan. Baltiassa etäisyys Venäjän rajalta maiden länsirannikolle on paikoin vain noin 300 kilometriä, jolloin hyökkääjän kuluttaminen syvyydessä ei hänen mielestään ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto.
– Vaikka esimerkiksi joukkoja, eri asejärjestelmien tehokkuutta tai taistelutahtoa ei voi verrata yksityiskohtaisesti, on pääteltävissä, että Baltian maiden omat asevoimat ja etukäteen sijoitettujen liittolaisjoukkojen läsnäolo eivät riitä hyökkäyksen torjumiseen, Neretnieks päättelee.
Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että Venäjä ei saa saavuttaa minkäänlaisia ratkaisevia etuja ennen Naton merkittävien lisäjoukkojen saapumista alueelle. Koska joukkojen siirrot Britanniasta, Yhdysvalloista tai Kanadasta eivät ehkä toteutuisi riittävän nopeasti, tarvitaan myös valmiutta rajapuolustusta tukeviin ilma- ja ohjusiskuihin alueen ulkopuolelta.
– Risteilyohjuksia ja muita asejärjestelmiä voidaan laukaista aluksista ja lentokoneista, jotka operoivat kaukana Baltian maista. Liittouman koneiden etukäteinen sijoittaminen Pohjoismaihin lisäisi lentojen potentiaalista määrää. Esimerkiksi Britannia voisi kaksinkertaistaa taistelukoneidensa päivittäisen lentojen määrän, jos niitä sijoitettaisiin Ruotsiin sen sijaan, että ne lentäisivät kotitukikohdistaan. Ruotsalaisesta tukikohdasta käsin toimiva 12 koneen laivue olisi yhtä arvokas kuin 24 Britanniasta käsin operoivaa konetta, Neretnieks painottaa.