Vaikka Venäjän hajoamista saattaa olla vaikea pitää uskottavana skenaariona, ajatus siitä on ranskalaistutkija Bruno Tertrais’n mukaan kummitellut pitkään niin läntisten tarkkailijoiden kuin venäläisten itsensä mielissä.
– Ei ole harvinaista, että imperiumit romahtavat suurten sotilaallisten tappioiden jälkeen joko niiden suorana syynä tai niiden toimittua katalysaattorina romahdukselle poliittisen legitimiteetin puutteen ja valtiorakenteiden hajoamisen yhdistyessä sodan inhimilliseen ja taloudelliseen hintaan, arvostetun ranskalaisen FRS-ajatushautomon apulaisjohtajana toimiva Tertrais toteaa Montaigne-instituutin julkaisemassa artikkelissa.
Hän muistuttaa Venäjän keisarikunnan luhistuneen ensimmäisen maailmansodan seurauksena ja Afganistanin sodan jouduttaneen osaltaan Neuvostoliiton romahdusta. Vladimir Putin tekee hänen mukaansa kaikkensa, jotta Venäjän federaatio välttyisi samalta kohtalolta.
– Ei kuitenkaan ole varmaa, että hän voi selviytyä poliittisesti – tai edes säilyä hengissä – jos hänen armeijansa kukistuu. Hän tai hänen seuraajansa joutuisivat kohtaamaan vielä vaarallisemman skenaarion: sellaisen imperiumin romahtamisen, jossa yksi kansanryhmä – venäläiset – hallitsee muita väestöryhmiä, hän huomauttaa.
Venäjällä on 89 liittovaltiosubjektia, niiden joukossa 21 ei-slaavilaista autonomista tasavaltaa. Etnisesti venäläisten osuus maan koko väestöstä on Tertrais’n mukaan laskusuunnassa, kun taas muiden tärkeimpien kansallisuuksien, erityisesti tataarien, baskiirien, tšuvassien ja tšetšeenien, osuus kasvaa.
– Kuten hyvin tiedetään, köyhimmät väestöryhmät, jotka ovat usein syrjäseuduilta, osallistuvat suhteettomalla panoksella maan sotilaallisiin ponnistuksiin. Samoin kuin muissa menneisyyden imperiumeissa he jopa kokevat olevansa keskusvallan tykinruokaa, hän sanoo.
Kuin Osmanien valtakunta
Tertrais’n mukaan harva enää muistaa, että vuonna 1990 kaikki Neuvostoliiton 21 tasavaltaa olivat julistautuneet suvereeneiksi. Silti Neuvostoliiton hajoaminen vertautuu vain osittain skenaarioon, jossa Venäjän federaatio hajoaisi.
Neuvostoliitolla oli todellisia valtakeskuksia reuna-alueillaan, kun taas nyky-Venäjä on taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti hajanainen maa, joka koostuu muutamasta kehittyneestä kaupungista ja pienalueesta sekä laajoista ja köyhtyneistä syrjäseuduista, hän toteaa.
Neljä aluetta, jotka todennäköisimmin irtautuisivat Moskovan hallinnasta ovat hänen mukaansa Tšetšenia, Ingušia, Dagestan ja Tuva – ainoat Venäjän federaation alueet, joissa syntyneiden määrä ylittää kuolleiden määrän.
– Venäjän imperiumin romahtaminen muistuttaisi enemmän vuotta 1917 kuin vuotta 1991. Kuten Osmanien valtakunnan tapauksessa, ”Euraasian sairas mies” aiheuttaisi todennäköisesti uusia konflikteja. Santarmin poissaolo herättäisi naapurivaltioiden, ennen kaikkea Kiinan – ja Turkin – ahneuden, hän sanoo.
– Imperiumin hajoaminen ei olisi peruuttamatonta. Venäjä rakentuu aina lopulta uudelleen, kuten teki 1910-luvun lopulla. Optimistisen hypoteesin mukaan se voisi lopulta tapahtua uuden, tasavertaisemman federaation puitteissa. Jos niin ei käy, kaaoksesta saattaisi tulla kasvualusta hyvin totalitaariselle hallinnolle, Tertrais arvioi.
Vaikka skenaario on edelleen epätodennäköinen, se ei hänen mukaansa ole niin epätodennäköinen, että se olisi perusteltua jättää huomiotta.