Vuodesta 1816 lähtien sodissa on kaatunut taistelukentillä keskimäärin noin 50 sotilasta päivässä. Venäjän Ukrainan-sota on tätä keskiarvoa paljon verisempi. Yhdysvaltojen CIA:n johtaja Bill Burns, brittien MI6:n Richard Moore ja Viron ulkomaantiedustelun päällikkö Mikk Marran ovat kaikki sanoneet, että Venäläisiä on kaatunut 15 000 helmikuun 24. päivän jälkeen.
Tämä tarkoittaa yli 100 kaatunutta päivässä. Ukrainalaiset ovat itse sanoneet kärsineensä tappioita samaan tahtiin, joskus jopa enemmän.
– Arvelen tämän olevan verisin sota kuin mikään ei-maailmansota sitten vuosien 1870–1871 Saksan-Ranskan sodan, sanoo Chicagon yliopiston Paul Poast Economistille.
Amerikkalaisviranomaiset ovat arvelleet 15 000–20 000 venäläisen kaatuneen. Ison-Britannian puolustusministeri Ben Wallace sanoi, että 25 000 venäläistä olisi kaatunut. Ukraina itse sanoi 25. heinäkuuta, että venäläisiä olisi ”likvidoitu” jo peräti 39 700. Ukrainan puolustusministeri väitti, että Sjevjerodonetsk-Lysitšanskin taistelussa kaatui peräti 11 000 venäläistä, mikä kuulostaa varsin epätodennäköiseltä.
Sinänsä kaatuneiden määrä ei ole armeijan toimintakyvyn kannalta oleellinen, vaan kokonaistappiomäärä. Haavoittuneet ovat myös poissa rivistä.
Tappioiden laskemisessa käytetään yleensä suhdelukuja. Modernin sodankäynnin aikana ”parhaat” suhdeluvut ovat Yhdysvaltojen Irakin ja Afganistanin sodilla. Näissä sodissa yhtä kaatunutta amerikkalaissotilasta kohden oli yhdeksän tai kymmenen haavoittunutta. Suhdeluvut olivat siis 9:1 ja 10:1. Amerikkalaiset pystyivät saamaan sotilaan hoitoon jo tunnin sisällä tämän haavoittumisesta.
Toisessa maailmansodassa suhdeluku oli 3:1, mutta sen jälkeen suhdeluvut ovat kasvaneet. Sodissa on tullut paljon enemmän haavoittuneita kuin kaatuneita, kun sotilaat ovat terveempiä ja lääketiede kehittynyttä. Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 1860 käydyssä 1200 sotilaan hengen vaatineessa sodassa olisi kaatunut 1980-luvulla enää 800.
Vanhan neuvostodoktriinin mukaisesti Venäjä pyrkii lähettämään haavoittuneet hoidettavaksi kauas selustaan. Tuloksena on pidempien matkojen takia suuremmat kuolinluvut.
Tykistösodan vaikutus suhdelukuun
Tykistön teho perustuu sirpalevammoihin, joten se tuottaa enemmän haavoittuneita. Tällöin suhdeluku kasvaa. Koska viime kuukausina Ukrainan sotaa on hallinnut tykistön käyttö, voidaan olettaa suhdeluvun kasvaneen.
Maaliskuun puolivälissä julkisuuteen tulleet ukrainalaisten kaappaamat Venäjän 1. panssaridivisioonan asiakirjat antavat suhdeluvuksi 4:1 eli neljä haavoittunutta kutakin kaatunutta kohden, jos kadonneet katsotaan kaatuneiksi. Tämä täsmäisi Venäjän Donetskin-miehityshallinnon eli niin sanotun ”Donetskin kansantasavallan” ilmoittamiin lukuihin omista tappioistaan.
Venäläisjoukoiksi lasketaan vakinaisen väen lisäksi tiedustelupalvelut, erikoisjoukot, kansalliskaarti, palkkasotilaat, vapaaehtoisjoukot ja niin sanottujen ”kansantasavaltojen” muodostamat kaksi armeijakuntaa.
Amerikkalaiset ja virolaiset tiedustelulähteet käyttävät suhdelukua 3:1. Tämä tarkoittaisi yhteensä 60 000 venäläissotilaan joutuneen pois taistelukentältä helmikuusta lähtien. Tosin osa olisi jo toipunut. Jos taas käytetään puolustusministeri Wallacen esittämää 25 000 kaatuneen venäläisen lukuun, tarkoittaisi se kokonaistappioina 100 000 miestä.
Jos ajatellaan Ukrainan saaman länsitykistön tehostaneen Ukrainan tykistötulta, voidaan suhdeluvuksi laskea 4:1. Tämä tarkoittaisi Wallacen luvuilla 125 000 miehen kokonaistappioita, mikä lukuna vastaisi jo koko Venäjän helmikuussa kokoaman maahantunkeutumisarmeijan suuruutta. Näin voidaan päätellä, että brittien ja amerikkalaisten arvioita suuremmilla tappioluvuilla Venäjän armeija olisi paljon pahemmassa kriisissä.
Joka tapauksessa Venäjän armeija on kokenut kovia kokonaistappioita, vaikka kaatuneita ei olisikaan lähes 40 000, kuten Ukraina väittää. Amerikkalaislähteet sanovat, että tuhannet Venäjän armeijan kenttäupseerit ja sadat esikuntaupseerit ovat kaatuneet. Jos Ukraina aloittaa lähikuukausina vastahyökkäyksen, ohenee Venäjän armeijan vahvuus entisestään.
Läntisten arvioiden mukaan Vladimir Putinille on tuskin kerrottu hänen armeijansa todellisia tappiolukuja tai menestystä. Toisaalta hänen kannaltaan positiivista on, ettei tällainen suonenisku ja mieshaaskuu ole aiheuttanut ongelmia kotirintamalla.
– Nämä eivät ole keskiluokan lapsia Pietarista tai Moskovasta. Nämä ovat köyhän maaseudun ja Siperian työläiskaupunkien lapsia. Etniset vähemmistöt ovat heidän joukossaan yliedustettuina. Nämä ovat tykinruokaa, kiteytti MI6:n johtaja Richard Moore.