Venäjällä on virinnyt vilkas keskustelu eräänlaisten minijalostamojen perustamisesta ratkaisuna pahenevaan polttoainepulaan. Ajatus nousi esiin Vladimir Putinin johtamassa kokouksessa heinäkuussa.
Malli saattaa vaikuttaa mielekkäältä, sillä tilanteessa, jossa suuriin venäläisiin öljynjalostamoihin kohdistuu jatkuva ilmauhka, hajautettu pienjalostamoiden verkosto auttaisi lieventämään riskejä. Todellisuudessa tällaisesta hajauttamisesta ei kuitenkaan koituisi juuri minkäänlaista taloudellista tai sotilaallista etua, energia-asiantuntija Sergei Vakulenko arvioi yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Olennaisempaa onkin hänen mielestään se, että Kremlissä ylipäätään käydään tällaisia keskusteluja – ja se, mitä ne paljastavat Venäjän talouden tilasta.
Heti 8. heinäkuuta pidetyn kokouksen jälkeen verkkoon ilmestyi kymmeniä verkkosivustoja, joissa tarjottiin minijalostamoihin soveltuvia laitteita. Venäjän media täyttyi spekulaatioista tällaisten jalostamoiden kustannuksista, kannattavuudesta, laillisuudesta ja siitä, olisivatko investoinnit perusteltavissa. Pienten jalostamojen verkostoa verrattiin jopa 1950-luvun Kiinan ”suureen harppaukseen”, jolloin rautaa sulatettiin miltei joka toisella takapihalla terästuotannon tavoitekiintiöiden saavuttamiseksi.
– Tietyllä tasolla ajatus korvata sodan aikana muutama iso välttämättömyyshyödykkeitä tuottava laitos lukuisilla pienemmillä ja itsenäisemmillä laitoksilla on järkevä. Kun Venäjä aloitti operaationsa Ukrainan sähköntuotantokapasiteetin tuhoamiseksi, ukrainalaiset alkoivat asentaa aurinkopaneeleja, dieselgeneraattoreita ja akkuvarastointijärjestelmiä kerrostaloihin ympäri maata, Vakulenko sanoo.
Öljynjalostus on hänen mukaansa suhteellisen yksinkertainen prosessi: yksinkertaista bensiiniä ja dieseliä voidaan valmistaa jopa koulujen kemianluokissa tai apteekeissa.
– Ongelma piilee tällaisen lähestymistavan taloudellisissa ja logistisissa piirteissä. Kyseessä on ala, jossa koolla on todellista merkitystä ja mittakaavaedut ovat hyvin huomattavia. Siksi useimmissa kehittyneissä maissa jalostamot jalostavat yleensä vähintään 100 000 tynnyriä päivässä, hän toteaa.
Yhden minijalostamon laitteiden valmistaminen, toimittaminen ja asentaminen veisi Vakulenkon mukaan kuukausia, ja Venäjän nykyjärjestelmän korvaaminen edellyttäisi tuhansia tällaisia laitoksia. Minijalostamoilla olisi lisäksi vaikeuksia hankkia raakaöljyä, sillä niitä kaikkia ei olisi mahdollista liittää Venäjän öljyputkiverkostoon, ja rautatie- ja kuorma-autokuljetukset ovat kalliita.
– Minijalostamot eivät ole mielekkäitä myöskään sotilaallisesta näkökulmasta. Nykyiset Kalugan ja Krasnodarin alueilla sijaitsevat jalostamot, joihin on kohdistettu toistuvia iskuja, ovat itse asiassa minijalostamoita. Maalin koko ei ole drooneille kovin merkityksellistä, ja jopa suhteellisen pienet öljynjalostusyksiköt ovat selvästi havaittavissa ja tunnistettavissa kuluttajien saatavilla olevista satelliittikuvista – sotilaskäyttöön tarkoitetuista kuvista puhumattakaan, Vakulenko huomauttaa.
Se tosiasia, että keskustelua minijalostamoista kaikesta tästä huolimatta käydään, kertoo hänen mukaansa paljon siitä ahdingosta, johon Putinin hallinto on Ukrainan vastaisen sotansa myötä ajautunut.
– On käynyt ilmi, että Kreml ei kykene suojelemaan venäläisiä drooneilta edes tuhansien kilometrien päässä rintamasta. Bensiinipula on puolestaan osoittanut, että valtio ei pysty takaamaan pääsyä elintärkeään resurssiin, hän kiteyttää.