Venäjän varapääministeri ja presidentin Kaukoidän-edustaja Juri Trutnev ilmoitti Vladivostokin talousfoorumissa, että ”täysin uudistettujen” Antonov An-2-koneiden toimitukset on määrä aloittaa vuonna 2027. Kotimainen moottori olisi tarkoitus ottaa käyttöön vuotta myöhemmin. Tavoitteena on valmistaa kuudesta kahdeksaan uusilla rungoilla ja avioniikalla varustettua konetta vuodessa.
Ratkaisu on poikkeuksellinen: neuvostoliittolainen kaksitaso lensi ensi kerran jo vuonna 1947. Yksinkertainen ja kestävä An-2 pystyy kuitenkin nousemaan lyhyiltä ja heikkokuntoisilta kiitoteiltä. Näiden ominaisuuksien vuoksi sitä tarvitaan yhä Venäjän syrjäseuduilla, joilla lentoyhteys voi olla ainoa ympärivuotinen kulkumuoto.
An-2:n seuraajaksi kehitetystä UZGA LMS-901 Baikalista piti tulla moderni, kotimainen aluekone. Hanke on kuitenkin viivästynyt aikataulustaan, sen kustannukset ovat paisuneet, eikä sopivaa venäläistä moottoria ole saatu valmiiksi. Ilman huomattavaa valtion tukea kone olisi myös liian kallis alueellisille lentoyhtiöille.
Toiseksi vaihtoehdoksi on tarjottu Iljušin Il-114-300 -potkuriturbiinikonetta, mutta sekään ei ole valmis normaaliin liikennöintiin. Sen hankinta ja käyttö olisivat kalliita, eikä kone pystyisi korvaamaan An-2:ta pienillä lentopaikoilla. Uudistettu kaksitaso onkin viranomaisille käytännössä välttämätön väliaikaisratkaisu.
An-2-suunnitelmassa on silti yhä avoimia kysymyksiä. Teollisuusministeriön mukaan uudistustyöhön osallistuu useita yhtiöitä. Moottoriksi kaavaillaan joko koekäytössä olevaa Klimov VK-800:aa tai vasta malliasteella olevaa VK-1600S:ää. Sertifioidun moottorin puuttuminen uhkaa viivästyttää sarjatuotantoa samaan tapaan kuin muitakin Venäjän lentokoneohjelmia.
An-2:n paluu kuvastaa Venäjän koko siviililentokoneteollisuuden ongelmia. Pakotteet ovat katkaisseet länsimaisten komponenttien saatavuutta, minkä vuoksi koneita on suunniteltu uudelleen kotimaisille osille.
Muutokset ovat siirtäneet Irkut MS-21- ja Suhoi SJ-100 -koneiden sertifiointia sekä lisänneet niiden painoa ja kustannuksia. Koneiden kaupalliset näkymät jäävät heikoiksi, vaikka tuotanto lopulta käynnistyisi.
Kyse on siis enemmästä kuin yksittäisestä hankinnasta. Vuosia jatkuneiden korvaajahankkeiden jälkeen Venäjä palaa koneeseen, jonka valtteja ovat yksinkertaisuus ja vuosikymmenten käyttökokemus. Samalla lähes 80-vuotiaan An-2:n uusi tuleminen osoittaa, kuinka pahoissa vaikeuksissa maan siviililentokoneiden tuotanto on.