Kreml on päättänyt pitää Venäjän merivoimien pääparaatin Pietarissa 30. heinäkuuta 2023. Siihen osallistuvat Venäjän Itämeren laivaston alukset, joiden todellinen taistelukyky on herättänyt epäilyksiä jo jonkun aikaa.
Itämeren laivaston koko ja koostumus jäävät jälkeen Venäjän kaikista muista laivastoista, jopa kovia kokeneesta Mustanmeren laivastosta. Venäjällä on Itämerellä esimerkiksi vain yksi Kilo-luokan (Projekti 877 Paltus) sukellusvene Dmitrov, joka sekin otettiin käyttöön jo vuonna 1986.
Yhteensä 29 sota-aluksen (maihinnousualukset pois lukien) ja ohjusveneen laivaston muodollinen lippulaiva on Sovremennyi-luokan (Projekti 956 Sarytš) ohjushävittäjä Nastoitšivyi, joka otettiin käyttöön vuonna 1992 nimellä Moskovski Komsomolets. Alustyypissä on kuitenkin moottoriongelmia, eivätkä sen kahdeksan yli kolmen vuosikymmenen ikäistä 3M-80E Moskit -meritorjuntaohjusta ole enää yhtä suuri uhka Naton aluksille kuin aikanaan. Nato-maiden huomattavasti uudemmat SM-2-, Enhanced Sea Sparrow- ja Rolling Airframe -ohjukset pystyvät torjumaan sen. Erityisesti Britannian Royal Navyn Tyyppi 45 -hävittäjän torjuntajärjestelmät ovat erikoistuneet tällaisia ohjuksia vastaan.
Itämeren laivaston modernimpaa kalustoa edustavat neljä Stereguštši-luokan korvettia (Projekti 20380), jotka otettiin käyttöön vuosina 2008–2014. Edeltäjiensä mukaisesti ne on aseistettu kahdeksalla Zvezda H-35 -meritorjuntaohjuksella. Uudempia Kalibr- ja Onyx-ohjuksia löytyy ainoastaan kolmesta pienestä vuosina 2015–2022 käyttöön otetusta Bujan M -luokan (Projekti 21630 Bujan) korvetista sekä kolmesta vuosina 2018–2020 käyttöön otetusta Karakurt-luokan (Projekti 22800 Karakurt) korvetista.
Laivastoon kuuluvat vielä kuusi Tarantul-luokan (Projekti 1241.1 Molnija) ohjuskorvettia, kuusi sukellusveneiden torjuntaan tarkoitettua Parchim-luokan korvettia (Projekti 1331M), neljä pientä Ovod-ohjusvenettä ja kaksi Neustrashimy-luokan (Projekti 11540 Jastreb) fregattia.
Sovremennyi-, Neustrashimy- ja Tarantul-luokka ovat jo auttamattomasti vanhentuneita, mutta Itämeren laivaston pääongelma on kuitenkin maantieteellinen. Sen kannalta tilanne paheni vielä Suomen liityttyä Natoon, koska sen kumpikin tukikohta, Kronstadt ja Baltijsk, ovat alttiita Nato-maiden taktisille asejärjestelmille.
Venäjän Itämeren laivastolla ei ole fyysistä piilopaikkaa. Sodan syttyessä koko laivasto on kuin maaliosasto Nato-maiden asevoimien taktisille ohjuksille. Sen alusten odotettavissa oleva elinaika on mitattavissa niitä vastaan suunnattujen ohjusten lentoajalla. Laivasto voidaan myös aika tehokkaasti lukita tukikohtiinsa miinoittamalla niiden väylät, koska Venäjällä on Itämerellä vain yksi miinanraivaaja-alus.
