Noin 96 prosenttia Suomen tavaraliikenteestä liikkuu meritse, ja siitä iso osa kulkee Finnlinesin laivojen kyydissä. Finnlinesille tärkeitä ovat Ruotsi ja Saksa, kertoo toimitusjohtaja Thomas Doepel Kauppalehdessä (KL).
Erään arvion mukaan jopa 15 prosenttia Suomen ja Ruotsin välisestä liikenteestä oli ollut jollain tavoin sidoksissa Venäjän kauppaan.
— Meiltä kesti melkein kaksi vuotta ymmärtää, mihin kaikkeen tämä uusi tilanne vaikuttaa, Doepel sanoo.
Venäjän eristämisellä oli Finnlinesille myös suoria vaikutuksia. Ennen sotaa varustamolla oli kuljetussopimus ison saksalaisen autonvalmistajan kanssa. Laivat kuljettivat Venäjälle noin 100 000 autoa vuodessa. Enää ei.
Kun Venäjän ja Saksan välinen Nordstream-kaasuputki räjäytettiin syyskuussa 2022, Finnlinesin alukset joutuivat muuttamaan ajoreittejään. Tapahtuma oli samalla osoitus siitä, kuinka riippuvainen Suomi on meriyhteyksistään.
Myös GPS-häirintä on nyt arkipäivää. Doepel selittää, että signaali voi kadota kokonaan tai sitä häiritään niin, että se näyttää väärän position.
— Sillä tekniikalla pystytään välittämään niin sanottuja haamumaaleja tai epätodellista kuvaa. Me joudumme varautumaan haasteisiin joka ikisellä matkalla.
Doepelin mukaan merenkulku Itämerellä on silti turvallista.
— Emme ole riippuvaisia yhdestä järjestelmästä. Meillä on modernit ja hyvin varustellut alukset. Mutta kiusantekoahan se on. Ja aika vaarallista leikkiä.
Onneksi ainakin tähän asti meri on ollut riittävän iso.
— Me mahdumme kaikki siihen. Mutta kyllähän me olemme lisänneet turvakertoimia.
Doepel ennustaa, että lähivuosina Itämerellä tullaan näkemään varustamoiden pudotuspeli. Periaatteessa se voi avata Finnlinesille mahdollisuuden kasvaa. Samalla laivojen rakentaminen on siirtynyt itään: Kiina rakentaa alukset jopa puoleen hintaan verrattuna siitä mitä eurooppalaiset laivanvarustamot veloittavat.
Thomas Doepelin mielestä Kiinaa ei kannata eristää. Siinä kävisi pian niin, että tulisimme Kiinan sijaan eristäneeksi itsemme. Hänestä eurooppalaisten tulisi hyväksyä se, että kaupankäyntiä ja riippuvuussuhteita voidaan käyttää aseena. Muiden eristämisen sijaan tulisi miettiä riskien pienentämistä ja sitä, mitä kaikkea haluamme Euroopassa säilyttää.
— Onko päämäärä, että me säilytämme hinnalla millä hyvänsä risteilijöiden rakentamisen? Vai vastataanko sotateollisuuden tarpeisiin? Tai säilytetäänkö korjaustelakat, joilla laivoja voidaan huoltaa säännöllisin väliajoin?
