Uutisotsikot saattavat luoda vaikutelman, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan olisi edennyt ratkaisevaan vaiheeseen, Roomassa toimivan Naton puolustuskorkeakoulun tutkimusosastoa johtava ranskalais-saksalainen tohtori Florence Gaub arvioi.
Hän itse ei pidä ajankohtaisena esittää arviota siitä, milloin vihollisuudet päättyvät.
– Näen pikemminkin pitkittyneen matalan intensiteetin konfliktin. Moskovan kannalta kyse ei ole niinkään alueiden valloittamisesta, vaan siitä, että estetään Ukrainaa tulemasta vakaaksi ja Eurooppaan integroituvaksi valtioksi, koska venäläinen narratiivihan kiistää ukrainalaisen identiteetin, tulevaisuudentutkimukseen erikoistunut Gaub sanoo l’Express-lehdelle.
Kremlille riittäisi hänen mukaansa epävakaa tulitaukolinja ja 30 000–50 000 sotilasta, jotka aloittaisivat uusia taisteluja aina ajoittain.
– Tämä skenaario pelottaa minua eniten. Meillä olisi illuusio, että sota on ohi, mutta samalla Venäjä vahvistuisi jälleen, hän toteaa.
Ratkaisu on hänen mielestään poliittinen: tulitaukolinjan suojaksi on lähetettävä läntisiä joukkoja.
– Tähän eivät näytä olevan valmiita sen enempää eurooppalaiset kuin amerikkalaisetkaan. Mutta jonkun on se tehtävä – muuten linja jää avoimeksi haavaksi Euroopan kyljessä.
Katseet Baltiassa ja Puolassa
Florence Gaub luonnehtii Natoa organisaatioksi, jonka tehtävänä on varautua myös pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin ydinsotaa ja kolmatta maailmansotaa myöten. Varautuminen edellyttää hänen mukaansa myös näiden skenaarioiden soveltamista nykyhetkeen.
– Emme tyydy vain toteamaan, että jokin näkymä on kauhistuttava. Pohdimme, mitä voimme tehdä sen toteutumisen estämiseksi tai ainakin varmistaaksemme, että se olisi vähemmän vakava. Ihminen osaa kuvitella tulevaisuutta, jotta hän voisi vaikuttaa siihen jotenkin. Heti kun ryhdymme toimeen, epätoivo väistyy, Gaub sanoo.
Viime aikoina on hänen mukaansa keskusteltu erityisen paljon skenaariosta, jossa Venäjä hyökkäisi Baltian maihin ja Puolaan, mutta myös sotatoimista arktisella alueella tai avaruudessa.
– Kaikki, mitä Nato tekee, pyrkii vahvistamaan Venäjään kohdistuvaa pelotetta ja varmistamaan, että jos konflikti puhkeaa, se päättyy hyvin nopeasti. Tämä vahvasti maasodankäyntiin ja itään painottuva näkemys ei olennaisesti muuttunut sitten vuoden 1949 [jolloin Nato perustettiin]. Maantiede sanelee sen, hän toteaa.
Samaan aikaan myös merelliset uhkakuvat ovat palaamassa varautumisen keskiöön. Venäjän vientireitit, Kiinan vahvistuminen ja ilmastonmuutos korostavat meriyhteyksien strategista tärkeyttä.
– Arktinen alue painaa nyt paljon enemmän liittokunnan kollektiivisessa tietoisuudessa, minkä myös operaatio Arctic Sentry osaltaan osoittaa. Se ei ole pelkästään meidän ansiotamme. Taustalla ovat myös Donald Trump ja Grönlanti sekä ennen kaikkea Venäjän toteuttama pohjoisen alueen militarisointi, Gaub painottaa.
Yksi Euroopan kriittisimmistä heikkouksista on hänen mukaansa avaruus. Suurin osa satelliiteista on kaksikäyttöisiä, eli niitä voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin.
Kiinalla niitä on paljon, Venäjällä vain vähän, mutta se kehittää aseita, joilla vastapuolen satelliitteja voidaan lamauttaa tai manipuloida.
– Avaruussotaa perinteisessä mielessä ei välttämättä tule, mutta kaikissa tulevissa konflikteissa satelliiteilla on keskeinen rooli. On hyvä uutinen, että eurooppalaiset ovat kuromassa eroa umpeen: EU on käynnistänyt mittavan satelliittiohjelman, Gaub toteaa.