Euroopassa aletaan vihdoin heräillä varautumiseen. Ammusvalmistaja Nammo sai yhteensä 32,5 miljoonaa euroa osana EU-hanketta eurooppalaisen ammustuotantokapasiteetin nostamiseksi. Myös Tshekin aloitteesta Ukrainan hyväksi käynnistetty tykistöammusten yhteishankintaprojekti näyttää toteutuvan.
Uutiset ovat tervetulleita ja odotettuja monella tapaa. Kotimaisen tuotannon piristysruiske on luonnollisesti aina hyvä uutinen. Jopa merkittävämpi signaali on kuitenkin EU:n herääminen puolustuspoliittiseen varautumiseen liittyen. Ukrainaa on toki varustettu ja tuettu, mutta muuten on eletty liian kauan huolettoman ja laiskan varautumisen aikaa. Yhdysvaltojen maailmanpoliisin rooliin on luotettu ase-/ammustuotantoa säästöliekillä ajaen. Jopa puolustusvoimien toimintakykyä on ajettu alas ympäri Eurooppaa, Suomi tästä esimerkillisenä poikkeuksena.
Venäjän hyökkäyssota on havainnollistanut sen tason, mille Euroopassa on sotilaallisen varautumisen suhteen ajauduttu vuosien saatossa. Johtajuus on luovutettu Naton kautta USA:lle eikä sitä roolia ole kukaan muu oikein halunnutkaan. Ammustuotanto laahaa perässä ja Ukrainan tukeminen ajaa resurssit äärirajoille. Samaan aikaan Yhdysvaltain presidentinvaalit on nostettu jonkinlaiseksi yleiseurooppalaiseksi kohtalonkysymykseksi suhteessa imperialistisesti sekoilevaan itänaapuriimme. Ikään kuin merten takana käytävät kasikymppisten jäsentenväliset määrittäisivät ulko- ja puolustuspoliittisen uskottavuutemme tulevaisuudessa.
Onneksi näin ei todellisuudessa ole eikä tule olemaan. Eurooppa on pullollaan Nato-valtioita sekä niin taloudellista, teknologista kuin inhimillistäkin valmiutta. Meidän tulee vain ymmärtää tilannekuva, tulevaisuuden uhkat sekä se, ettei menneiden vuosien tekemisen taso muuttuneessa maailmassa enää riitä. Myös eurooppalaiselle johtajuudelle on kysyntää ja se rooli olisi jonkun otettava selkeästi sekä määrätietoisesti.
Tämä on välttämätöntä, jotta muulle maailmalle ja etenkin Venäjälle voidaan antaa yksiselitteinen viesti. Eurooppa on yhtenäinen ja yhtenäisesti Ukrainan tukena. Lisäksi kykenemme jatkossa kattavaan ja uskottavaan puolustukseen. Yhdysvalloista on luonnollisesti halutessaan paljon apua ja turvaa jatkossakin, mutta yksin sen varaan ei eurooppalaista tulevaisuutta voi laskea.
Nyt on nähtävissä kaikki merkit siitä, että tilanteeseen on herätty. Varautumisen merkitys ymmärretään ja ammustuotannon sekä asetarvikehankintojen lisääminen on unionin yhteinen tavoite. Meillä täytyy olla kapasiteettia sekä Ukrainan tukemiseen että eurooppalaisen valmiustason nostamiseen. Venäjään ei voi luottaa, sen toimintaa on hankala ennustaa ja rauhalliseen rinnakkaiseloon sillä ei näyttäisi olevan intressejä, tai ainakaan se ei niitä itse ymmärrä. Siksi EU:n on syytä varautua ja myös osoittaa se naapurille yhtenäisellä viestillä näkyvästi.
Ukraina on kärsinyt, raatanut ja uhrannut valtavasti. Vähintä, mitä muu Eurooppa voi tehdä, on kunnioittaa Ukrainan tekemiä uhrauksia tukemalla edelleen jatkuvaa puolustustaistelua kaikin käytettävissä olevin keinoin. Myös asianmukainen varautuminen tulevaan on viisasta ja välttämätöntä ennakointia.
