Verkkouutiset

Asukas Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereella. LEHTIKUVA / ELIAS LAHTINEN

Vanhustenhuoltoon määrän lisäksi laatua

Blogi

Millaista hoivaa tai terveydenhuoltoa tulevaisuudessa haluat, kirjoittaja kysyy.
Anna-Kaisa Ikonen
Anna-Kaisa Ikonen
Tampereen kaupungin pormestari, kokoomuksen varapuheenjohtaja ja entinen kansanedustaja.

Vastaus tähän kysymykseen on aina ollut ja on tulevaisuudessakin sama: me haluamme hyvää hoivaa itsellemme ja läheisillemme. Hankalampaa on pysähtyä miettimään, miten se taataan ja miten sitä kehitetään. Teknologia totta kai vie meitä eteenpäin, mutta viime kädessä vastaus piilee meissä ihmisissä.

Viime viikkoina on keskusteltu vilkkaasti hoitajamitoituksesta. On aivan selvää, että hallituksen on pysähdyttävä arvioimaan, onko mitoitusta mahdollista nostaa ensi keväänä, jos uhkakuvat ovat näin vakavia. Jo nyt vanhusten- ja terveydenhuolto on kriisissä: hoitajapula on vakava, ja sen vuoksi mitoitusten täyttämisessä on haasteita eri puolilla maata. Tämä taas on johtanut siihen, että hoivapaikkoja on jouduttu sulkemaan, hoitoon pääsy on vaikeutunut ja tilanne heijastuu jopa päivystysten ruuhkautumiseen. Kotihoito on äärirajoillaan. Mistä tässä tilanteessa irrotetaan puolen vuoden päästä mitoitukseen tarvittavat yli 3000 hoitajaa ja mihin se johtaa?

Mitoituksen tarkoitus on sinällään hyvä. Hoitajien ottaminen muista palveluista, jo entisestään kriittisen kotihoidon heikentäminen ja hoivakoteihin pääsyn rajaaminen ei kuitenkaan ole oikein. Siksi kokoomus haluaa hallituksen tarttuvan asiaan kiireisellä aikataululla. Laatu on varmistettava koko vanhustenhuollossa – niin kotona kuin hoivakodeissa. Tämän lisäksi on tehtävä kiireesti suunnitelma hoitajapulan helpottamiseksi. Työ aloitettiin jo Juha Sipilän hallituksen aikana, mutta jostain syystä sitä ei ole asian tärkeydestä huolimatta viety maaliin.

On lyhytnäköistä kuvitella, että yhden luvun korjaaminen ratkaisee koko vanhustenhuollon ongelman. On katsottava myös kokonaisuutta. Hoitajia tarvitaan ehdottomasti lisää, mutta aivan samalla mitoituksella toimivat hoivakodit saattavat olla nytkin valovuosien päässä siitä, miten hyvää vanhuutta niissä voi elää tai miten hyvin hoitajat niissä viihtyvät. Hoitajien määrän lisäksi pitää huolehtia myös arvostavasta ilmapiiristä, osaamisesta, fiksusta työnjaosta, kouluttautumismahdollisuuksista, järkevästä teknologian hyödyntämisestä ja ulkomaisen työvoiman mahdollisimman sujuvasta saapumisesta ja kotiutumisesta Suomeen – esimerkiksi.

Me tarvitsemme nyt tämänhetkistä laajempaa keskustelua koko hoivakulttuurista ja sen johtamisesta, alan ammateista ja eri osaajien tehtävistä sekä hyvistä käytännöistä. Lisäkädetkään eivät yksin auta, jos mikään ei käytännöissä muutu. Mitoituskeskustelu on kytkettävä muuhun hoivan ja työelämän laadun kehittämiseen.

Hoivakodeissa, terveysasemilla ja sairaaloissa ympäri Suomen nähdään koko elämän ja ihmisyyden kirjo, tavataan aivan kaikenlaisia ihmisiä ja kuullaan varmasti mitä kiinnostavimpia ja uskomattomia elämäntarinoita, kokemuksia ja ihmisten saavutuksia eri elämäaloilla. Hieman samalla tavalla koko alalla kannattaa katsoa laajalti eri alojen kokemuksia, etsiä muualta hyviä kokemuksia ja oppia niistä. Esimerkiksi Tanskassa on panostettu kotihoitoon ja viihtyisin hoivakoteihin, joissa korostuu yhteisöllisyys ja tasaveroinen oleminen yhdessä. Robotiikka on tärkeässä asemassa ja hoivateknologia valjastettu helpottamaan niin tekijöiden kuin asukkaiden arkea ja turvallisuutta. Näitä hyviä esimerkkejä meidän kannattaa hakea ja jakaa vieläkin enemmän ja ottaa niistä parhaat itsellemme.

Hoiva on niin tärkeä hyvän elämän kysymys, että se pitää ajatella kokonaisuutena – miettiä, mitä tulevaisuudelta tahtoisi. On ajateltava suuresti, mutta myös toimittava arkisesti ja ripeästi. Osoitettava, että me yhteiskuntana välitämme ja huolehdimme, loppuun asti ja kaikista.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS