Suomen ja Norjan kiista saamelaisten kanssa Jäämeren radasta osoittaa tutkija Agne Cepinskyten mukaan, miten epäselvästi valtion konsultointivelvollisuus alkuperäiskansojen kanssa on määritelty.
– Velvollisuus perustuu kansainväliseen oikeuteen, mutta selviä ohjeita ei ole olemassa siitä, miten velvollisuutta tulisi noudattaa, Cepinskyte kirjoittaa Ulkopoliittinen instituutin tuoreessa FIIA Briefing Paper -julkaisussa.
Suomi ja Norja suunnittelevat Jäämeren rataa, joka yhdistäisi Rovaniemen Pohjois-Norjan Kirkkoniemeen ja kulkisi saamelaisalueiden halki, mutta saamelaiset ovat toistaiseksi pitäneet konsultaatioita riittämättöminä ja tuominneet rautatiehankkeen.
Molempien maiden hallitukset ovat tunnustaneet, että niiden velvollisuutena on konsultoida hankkeesta saamelaisten edustajia, sillä rautatie vaikuttaisi saamelaisten kulttuuriin ja elinkeinoihin.
Norjassa konsultointivelvollisuutta koskeva kansallinen ohjeistus on Cepinskyten mukaan kehittyneempi, ja sen toimeenpanokäytännöt yhdenmukaisempia kuin Suomessa. Kummassakaan maassa velvollisuutta ei kuitenkaan ole riittävällä tavalla sisällytetty lainsäädäntöön.
Tutkija kuitenkin muistuttaa, että konsultointivelvollisuuden tavoitteet määrittävät sitä laajuutta, jolla velvollisuutta tulee noudattaa. Tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan tasoittaa valtion ja alkuperäiskansojen välisiä voimasuhteita, jotta asioista sovittaessa voidaan sovittaa yhteen kansalliset edut ja alkuperäiskansojen oikeudet.
Cepinskyte toimii vierailevana vanhempana tutkijana Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.
Lue myös:
Raportti Jäämeren radasta viivästyy