Maataan diktatorisin ottein johtava Aljaksandr Lukašenka on ajautunut amerikkalaistutkija Brian Whitmoren mukaan viime viikkojen kuluessa yhä epätoivoisemmalta vaikuttavaan poliittiseen ahdinkoon.
– Kuten isäntänsä Kremlissä, myös Valko-Venäjän itsevaltias uskoi Venäjän nopeaan ja ratkaisevaan voittoon Ukrainassa. Lukašenka ilmeisesti laskelmoi hyötyvänsä Vladimir Putinin aggression tukemisesta, edistämisestä ja mahdollistamisesta, Atlantic Council -ajatushautomon Euraasia-keskuksessa työskentelevä apulaisprofessori Whitmore kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan.
Salliessaan Venäjän asevoimien operaatiot Valko-Venäjän maaperältä käsin Ukrainaan Lukašenka lienee kuvitellut vahvistavansa omaa asemaansa ja saavansa vastapalveluksia Putinilta. Toiveet ovat kuitenkin Whitmoren mukaan osoittautumassa katteettomiksi.
– Kun Putin siirtää sodan päätavoitetta Kiovan valtaamisesta Donbassin alueen täydelliseen hallintaan, Lukašenkan Putinille tarjoama alusta hyökkäykselle Ukrainan pääkaupunkiin ei ole enää niin hyödyllinen. Ukrainan sotilastiedustelun mukaan ”kaikki taisteluosastot, jotka ovat olleet keskitettyinä Valko-Venäjälle, lähelle pohjoisrajojamme, siirretään nyt Itä-Ukrainaan”, Whitmore sanoo.
– Jos Moskova ei enää tukeudu hyökkäyksessään Valko-Venäjään, herää kysymys, kuinka kauan Lukašenkaa enää pidetään Kremlin kannalta tarpeellisena, hän toteaa.
Politiikan tutkija Pavel Usovin mukaan Lukašenka tiedostaa nyt asemansa haavoittuvuuden ja yrittää siksi todistaa Venäjän johdolle, että häntä yhä tarvitaan. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että mitä enemmän hän yrittää miellyttää ja lepytellä Venäjää, sitä kielteisemmin valkovenäläiset näyttävät häneen suhtautuvan.
Pelionni kääntyi
Riippumattomana pidetyn valkovenäläisen sosiologin Andrei Vardomatskin äskettäin toteuttaman mielipidekyselyn mukaan kaksi kolmasosaa valkovenäläisistä vastustaa maansa infrastruktuurin käyttöä Venäjän sotatoimiin Ukrainaa vastaan. Vain 11 prosenttia hyväksyisi Valko-Venäjän omien joukkojen osallistumisen hyökkäykseen.
Valkovenäläisten niukka enemmistö tuomitsee kyselyssä Venäjän sotatoimet, ja 45,2 prosenttia tuntee myötätuntoa Ukrainaa kohtaan. 24 prosenttia valkovenäläisistä syyttää sodasta Venäjää, 20 prosenttia Yhdysvaltoja ja 17 prosenttia Ukrainaa.
– Lukašenka on ollut vuosikymmenten ajan mestaripeluri, joka on elänyt Venäjän tukien varassa ja säilyttänyt tietyn riippumattomuuden Moskovasta liehittelemällä länttä silloin, kun se on sopinut hänen tarkoituksiinsa. Elokuun 2020 presidentinvaalien jälkeinen julma kurinpalautus, Putinin tiukka syleily ja tuki Venäjän katastrofaaliselle hyökkäykselle ovat kuitenkin sekoittaneet Valko-Venäjän diktaattorin pelin, Whitmore sanoo.
– Vaikka hän on myynyt sielunsa Putinille ja vieraannuttanut oman kansansa, hänen hyödyllisyytensä on Kremlin johtajan silmissä nyt hiipumassa. Ennemmin tai myöhemmin Putin pyrkinee korvaamaan hänet tottelevaisemmalla ja vähemmän tempoilevalla henkilöllä, hän toteaa.
– Jos Venäjä kärsii nöyryyttävän tappion Ukrainassa ja Putin on poliittisesti heikompi kuin ennen, Lukašenka jää vaille suojelijaa ja altistuu oman kansansa vihalle. Riippumatta siitä, kuinka sota päättyy, Lukašenka näyttää olevan sen jälkeen yhä voimattomampi ja vähäpätöisempi hahmo.