Soteuudistuksen jälkeen kuntien tehtävissä on korostunut sivistystoimi ja siellä erityisesti varhaiskasvatus ja perusopetus, jotka ovat kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Mutta voiko jatkossa olla kuntia, jotka eivät enää järjestä edes perusopetusta?
Hallitusohjelman mukaan ”vastuu koulutuspalveluista edellyttää riittävän laajaa väestöpohjaa. Tämä voi toteutua koulutuksen järjestäjätahon hakeutumisella joko järjestämisyhteistyöhön kuntalain sallimien yhteistoiminnan keinoin tai kuntaliitokseen.” Tämän pohjalta voisi ajatella, että kun lapsimäärä menee riittävän alas, edessä on pakkoliitos, ellei sitten hakeudu yhteistyöhön jonkun toisen kunnan kanssa perusopetuksen järjestämisessä. Ja kenen kanssa hakeutua, jos naapurikunnassakin lapset loppuvat?
Jos osalta kuntia riisutaan perusopetuksen järjestäminen, kuntien erilaiset tehtävät konkretisoituvat. Toisista tulee ”kevytkuntia” ja hallitusohjelmassa todetaan sekin: erilaisten ja eri kokoisten kuntien tehtävien eriyttäminen aiotaan tehdä mahdolliseksi. Kysymys on periaatteellisesti iso.
Hallitus aikoo myös asettaa perusopetuksen järjestämiselle valtakunnallisia kriteerejä. Valtionosuusuudistus tuo mukanaan rahoitusuudistuksen ja lisäksi normeja aiotaan purkaa. Hallitusohjelman linjaukset avaavat siis mahdollisuuden uudistaa peruskouluverkostoa ja perusopetuksen järjestämismallia reippaasti. Tosin etäopetusta aiotaan tulevaisuudessakin hyödyntää aika maltillisesti: nykyistä laajemmin mutta ”tarkkarajaisesti säädettynä”. Nykyinen perusopetuslaki ei nimittäin tunne etäopetusta.
Jos väestöpohjaksi asetetaan se, että 7-vuotiaita pitää olla vähintään yhden koululuokallisen verran eli noin 20 lasta /ikäluokka, putoaa rajan alle lähivuosina noin 80 kuntaa. Se ei ole vähän se, huuto lienee melkoinen. Muistuu mieleen Paras-hankkeen ajat, kun ammatilliselle koulutukselle asetettiin väestöpohjakriteeri.
Perusopetus on kuitenkin erilainen kuin ammatillinen koulutus, koska se on lähipalvelu, eikä koulumatka saa muodostua liian pitkäksi. Mediassa kerrottiin juuri lapsesta, joka oli koulunsa ainut oppilas Ahvenanmaalla Sottungassa. Seuraava lähin koulu olisi ollut liian kaukana. Mikähän mahtoi olla oppilaskohtainen kustannus?
Heikki Ervast on tutkinut tuoreessa väitöstutkimuksessaan Lapin olosuhteita järjestää tulevaisuudessa perusopetusta. Ervastin mukaan kuntien rooli kyseenalaistuu ja erilaiset yhteistoiminnalliset ja tekoälyä hyödyntävät toimintatavat yleistyvät, kun oppilaiden määrä vähenee kolmannekseen 2040 mennessä. Hän hahmottelee seutukunnallisia, maakunnallisia ja jopa kansainvälisiä oppimisverkostoja, mikä edellyttää myös opettajan työn muutosta ohjaavammaksi ja yhteisopettajuuteen perustuvaksi. Opetus olisi vuosiluokkiin sitomatonta ja yksilöllisempää.
Mikäli perusopetuksen järjestäminen muuttuu Ervastin hahmottelemaan suuntaan, on hallituksenkin ymmärrettävä, ettei opetuksen digitalisoituminen ole vain paha asia kännykkäparkkeineen. Silloin ei puhuta ruutuajasta, tiktokista ja nettikiusaamista, vaan digitalisaation, tekoälyn ja oppimisanalytiikan hyödyntämisestä oppimisen ja sen ohjaamisen edistämiseksi.
Toivoisin, että perusopetuksen järjestämistä pohdittaisiin luovasti ja ennakkoluulottomasti ennen poteroihin kaivautumista. Opetusministerin tulee hallitusohjelman pohjalta käynnistää laaja-alainen peruskoulun uudistamistyö ja sille parlamentaarinen seurantaryhmä. Koska mahdolliset lakiesitykset on luvattu valmistella vuoden 2025 loppuun mennessä, työ kannattaisi aloittaa ripeästi.
