Tuottavuuden kehitys Suomessa on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut hyvin vaisua, lausui valtiovarainministeriön yhteydessä toimiva Tuottavuuslautakunta samaan aikaan, kun Suomi-rata Oy esitteli vaihtoehtoisia selvityksiä pääradan kehittämiselle viime viikolla.
Tuottavuuslautakunnan mukaan tuottavuutta voidaan edistää innovaatiopolitiikalla, joka taas vaatii paitsi tutkimus- ja kehittämistoiminnan investointien tukemista, myös osaavaa työvoimaa. Sen saatavuus on innovoinnille keskeistä.
Osuipa sopivasti, että Suomi-rata esitteli samana päivänä selvitystä kahdesta linjausvaihtoehdosta. Kokonaishyödyiltään paras vaihtoehto olisi selvityksen mukaan kokonaan uusi suurnopeusrata välille Helsinki-Tampere. Jos juna kulkisi 250 kilometrin tuntinopeutta, lyhenisi matka-aika kaupunkien välillä noin tuntiin ja toisi saman aikahyödyn myös päärataverkoston muista kaupungeista, esimerkiksi Oulusta, matkaaville.
Toinen vaihtoehto on oikaisut ja lisäraiteet nykyisten vierelle. Ne nopeuttaisivat matkantekoa noin 15 minuuttia. Pääradan nykyinen kapasiteetti on jo äärirajoillaan, joten lisäraiteet – tavalla tai toisella – ovat yksinkertaisesti välttämättömiä päätöksiä, joko suoraan tai pääradan vartta vetäen.
Suomen innovaatioiden ja talouden kannalta olennaisinta on, että pääradan matkanteon selvä vauhdittaminen laajentaisi aidosti radan varren työssäkäyntialueita kahden miljoonan ihmisen yhtenäiseksi työssäkäyntialueeksi. Tämä helpottaisi merkittävästi niin osaajien kuin yritystenkin elämää koko Suomessa ja avaisi ovet osaamisen liikkumiselle.
Esimerkiksi Tampereelta katsottuna pitovoima parantuisi ja Helsingistä katsottuna työvoiman saatavuus paranisi, kun sikäläisten yritysten olisi aiempaa helpompi rekrytoida vaikkapa Tampereella asuvia. Arkisesti paremmat pendelöintiyhteydet tarkoittaisivat esimerkiksi, että yhä useampi voi jatkaa asumista vanhassa kotipaikassa mutta tehdä töitä muualla – kansainvälisten osaajien houkuttelusta puhumattakaan. Tämän kaiken yhdistäminen etätyömahdollisuuksiin voi muuttaa työmarkkinoita yllättävänkin paljon dynaamisemmiksi jopa kansainvälisesti.
Suomi-rata vapauttaisi raiteita aiempaa paremmin teollisuuden käyttöön ja parantaisi Suomen huoltovarmuutta. Investointien houkuttelu helpottuisi ja sujuvat yhteydet voivat auttaa ulkomaisten turistien houkuttelussa. Elinkeinoelämän kilpailukyky vahvistuisi.
Selvityksessä on laskettu, että Suomi-rata toisi miljardiluokan bkt-hyötyä. Investointi on suuri, joten vaihtoehdot, mahdollisuudet, hyödyt ja haitat on punnittava tarkkaan, ja pitkän aikavälin näkymien rinnalla tarvitaan nyt reittivaihtoehdoista rakentavaa, analyyttistä keskustelua. Linjausvaihtoehdot nostattavat varmasti kysymyksiä ja huolia jokaisessa kunnassa. Huolenaiheet on myös pyrittävä huomioimaan ja ratkaisemaan.
Selvää kuitenkin on, että pääradalle tarvitaan lisäkapasiteettia. Siitä on pystyttävä päättämään pian.
Saavutettavuutta koskevat päätökset pitää tehdä koko Suomen etua ajatellen. Pääradan tulevaisuudesta ja miljardi-investoinneista ei pidä päättää lyhytnäköinen alueellinen osaoptimointi mielessä, vaan tulevaisuus ja koko Suomen kasvu mielessä. Pääradan kehittäminen rohkeasti hyödyttää kiistatta koko Suomea. Kaksi kolmasosaa Suomen bkt:sta syntyy pääradan varrella, ja suurin osa TKI-panoksista käytetään siellä.
Samaan aikaan on sanottava, että tulevien suurten päätösten varjoon ei pidä myöskään vetäytyä piilottelemaan. Pääradan korjauksia ja Tampereen henkilöratapihan uudistusta on edistettävä pikimmiten. Näyttää, että harva päättäjä muistaa Tampereen vanhentuneen henkilöratapihan uudistamisen olevan edellytys myös pääradan ja Suomi-radan kehittämiselle.
Tampereen henkilöratapiha on Suomen vilkkain vaihtoasema. Jos vaihdot eivät vedä ja junaliikenteen häiriötilanteita pystytä purkamaan, nopeampi vauhti raiteilla ei juuri auta. Myös EU-rahoitusta olisi henkilöratapihaan saatavilla, ja tässä Suomen julkisen talouden tilanteessa se olisi syytä käyttää.
Suomi on tällä hallituskaudella velkaantunut uskomatonta vauhtia. Sen korjaamiseksi tarvitsemme lisää tuloja ja rohkeaa tulevaisuuden rakentamista niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Suomi tarvitsee kipeästi tulevaisuushankkeita, jotka vahvistavat kilpailukykyämme ja kriisinkestävyyttämme sadankin vuoden päähän.
Vahva päärata, sujuvammat teollisuuden yhteydet ja nykyistä merkittävästi laajempi työssäkäyntialue ovat varmasti molempia. Samassa yhteydessä olisi myös hyvä tutkia avoimin mielin Suomi-radan liittäminen eurooppalaiseen raideleveyteen – Suomi on osa länttä myös sadan vuoden kuluttua.
