Kaupungistumisen myötä maaseudun perinteiset suomalaistalot alkoivat jäädä tyhjilleen. Itse asennettavia kattopeltejä alettiin hyödyntää 1970-luvulla. Ne pelastivat vähällä käytölle jääneet perinteiset suomalaistalot ja niiden talousrakennukset.
Peltikattojen ajateltiin päre- ja huopakattoihin verrattuna niiden olevan lähes ikuisia, joten ne ovat monesti unohtuneet. Nyt 1970-luvun peltikatot ovat jo puoli vuosisataa vanhoja, eikä niitä ole yleensä ole tehty mitään.
Jos peltikattoa ei uusittu, muhii niissä ongelma, kertoo Uutissuomalainen.
Kiinnitysnaulat irtoilevat ja katot ruostuvat, kun sää on kuluttanut peltiä ruostesuojanneen sinkityksen aikoja sitten pois. Lopulta katto alkaa reikiintyä.
– Maaseudulla näkee nykyään paljon ruskeita kattoja. Ne ovat vielä siellä, mutta eivät kauaa, sanoo arvokiinteistöjen kunnostukseen erikoistuneen Asiantuntijamestarit Oy:n suunnittelija ja maalaustöiden valvoja Jarmo Sartanen Uutissuomalaiselle.
Hoidettu ja maalattu peltikatto on lähes ikuinen
Sartanen muistuttaa, että jokainen katto tarvitsee huoltoa. Hyvin hoidettu peltikatto on lähes ikuinen. Esimerkiksi Helsingin Suomenlinnan telakan päärakennuksen peltikatto on edelleen vuodelta 1917.
Ruostetta ei pidä kuitenkaan pelästyä.
– Ruostuakseen pelti tarvitsee vettä ja happea. Maalaus pysäyttää ruostumisen. Sitä ennen hilseilevä ruoste ja maali poistetaan teräsharjalla.
Kirkkaasta pellistä tehty katto maalataan ensi kerran 1–2 vuotta asennuksen jälkeen. Sitten viiden vuoden välein.
– Vauriokohdan voi myös paikkamaalata. Koko kattoa ei tarvitse maalata uudelleen, jos vain yhdessä kohtaa on vaurio, toteaa Sartanen.
Ensin katto puhdistetaan, pestään ja huuhdellaan huolellisesti ennen maalausta. Sitten pohjamaalataan ja lopulta pintamaalataan.
– Maalaus pitäisi tehdä parin päivän sisällä katon pesusta. Yli kymmenen asteen lämpötila maalauksen ja kuivumisen aikana takaa onnistumisen.
Ennen peltikatot olivat kestävämpiä
Sartanen ei pidä nykyisistä peltikatoista. Parempi olisi maalata vanha kuin hankkia uusi.
– Uudet kattopellit ovat ohuempia kuin vanhat. Sinkitys on kattopellin kallein osa, ja nykyisin myös sinkkikerros on aiempaa ohuempi. Tätä korvataan pinnoittamalla pellin molemmat puolet.
Sartasen mukaan vanhoissa pelleissä paksumpi sinkkikerros riitti suojaamaan myös leikkauspintoja sähkökemiallisesti, mutta uusissa näin ei tapahdu. Siksi uusien peltien saumat ovat vaarassa ruostua.
– Myös huoltomaalauksen teko nykyisille muovipinnoitetuille pelleille on vaativaa, toteaa Sartanen.