– Olimme maalis-huhtikuussa itsevarmoja ja luotimme, että suojavarusteemme toimivat ja että ulkomailta kantautuvat tarinat sairastuvista terveydenhoidon työntekijöistä eivät toteutuisi meillä. Sitten kaikki muuttui, Australian Melbournen kuninkaallisen sairaalan tartuntatautilääkäri, professori Kirsty Bruising toteaa.
Hän avaa tartuntatautien torjuntaan erikoistuneen Doherty-instituutin julkaisemassa artikkelissa epidemian rankkaa alkuvaihetta ja sitä, kuinka huonosti tartuntoja pystyttiin estämään jopa tähän varta vasten erikoistuneilla osastoilla.
Bruisingin mukaan sairaalahenkilökunnan tartuntojen määrä alkoi kasvaa eksponentiaalisesti heinäkuun puoliväliin mennessä. Positiivisia tuloksia tuli pahimmillaan parikymmentä vuorokaudessa ja tahti jatkui päivästä toiseen.
Professori kertoo tilannetta pahentaneen entisestään se, ettei kukaan osannut selittää, miten tauti tarttui, vaikka henkilökunta noudatti tiukasti suojautumiskäytäntöjä.
– Tässä oli kyse henkilökunnasta, joka on koulutettu hoitamaan Ebola-epidemioita. Heidän sairastumisensa oli huolestuttavaa seurattavaa, Kirsty Bruising muistelee.
Professori ryhtyi tiimeineen käymään tartuntatautiosastoja läpi ja etsimään mahdollisia aukkoja suojaustoimissa. Kun mitään selvää syytä ei löytynyt, päätti sairaala ottaa ensimmäisenä Australiassa käyttöön tehokkaasti suojaavat N95-maskit.
Lopulta tilanne parani. Bruising ei kuitenkaan liitä käännettä mihinkään yksittäiseen toimeen.
– Opimme, ettei tämän [koronaviruksen] hallinta ole mistään yksittäisestä tekijästä kiinni – tässä on kyse hallinnan hierarkiaksi kutsumastamme ilmiöstä.
– On tarkistettava ja uudelleentarkistettava useita kerroksia. Henkilökuntamme noudatti koulutustaan, mutta emme olleet koskaan kokeilleet tätä käytännössä – ja jos jokaista askelta ei tarkisteta jatkuvasti, asioita pääsee lipsahtamaan raoista, professori Bruising kuvailee.
Hän päätyi tiimeineen julkaisemaan artikkelin epidemian oppitunneista.
Nyt Kirsty Bruising ihmettelee, että tilanne saatiin hallintaan niinkin nopeasti ja sellaisessa paineessa.
Eräs asia, johon hän kollegoineen keskittyi oli ilmankierto.
– Huomasimme, että mitä useampia tartunnan saaneita hoidettiin samassa tilassa, sitä enemmän henkilökunta sai tartuntoja. Tämä päti myös heihin, jotka olivat hyvin vähäisessä fyysisessä kontaktissa potilaisiin.
– Pohdimme, voisiko tämä liittyä ilmaleviämiseen ja siihen, että tilan ilmassa on suurempia pitoisuuksia aerosolimuodossa olevia partikkeleita.
Asiaa tutkittiin lopulta kekseliäästi savukoneiden avulla.
– Käytimme savua selvittääksemme, minne ilma liikkui osastolla. Pystyimme osoittamaan, että ilma pakeni potilaiden huoneista käytäville ja hoitajien päivystyspisteille. Savupartikkelit kulkivat ilmavirtojen mukana ja näimme, mihin suuntiin ja kuinka kauas ilma liikkui.
Kirsty Bruisingin mukaan uusi talviepidemia on hyvin mahdollinen. Hän uskoo henkilökuntansa olevan kuitenkin nyt entistä paremmin varautunut tulevaan.
LUE MYÖS:
Huippuprofessori: Jos vain tunnustaisimme tämän, pandemia loppuisi