Kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, Kiovan luoteispuolella sijaitsevat Irpin, Butša ja Vorzel jäivät pian sodan ja miehittäjien jalkoihin.
Irpinin sairaalan johtaja Anton Dovgopol päätti tehdä jokaisesta sairaalan kolmesta haarasta itsenäisen yksikön.
Melkein heti hyökkäyksen jälkeen sähköt, vesi ja kaasu katkesivat. Sairaalat saivat kuitenkin ylimääräisiä generaattoreita ja ruokaa ja jatkoivat toimintaansa.
Dovgopol nimitti henkilökuntaansa esimiehiksi Irpiniin ja Vorzeliin ja meni itse Butšaan, jota taistelut runtelivat pahasti.
Ukrainan hallitus ilmoitti 3. maaliskuuta, että Butša vapautettiin. Dovgopol mukaan samana yönä Venäjän joukot kuitenkin murtautuivat väkivaltaisesti kaupunkiin ja miehittivät sen. Taistelut jatkuivat tauotta ja ulottuivat sairaalan alueelle.
Vihollisen hyökkäysten kiihtyessä ruumiita alkoi kasautua kaduille, ja jatkuva ammunta teki mahdottomaksi niiden poiskeräämisen.
– Meidän piti vain alkaa hautaamaan ruumiita, niin riskialtista kuin se olikin, koska siitä tuli vain sietämätöntä. Kaikkialla oli ruumiita, koirat söivät niitä, Dovgopol sanoo Kyiv Independentille.
Hautausmaalle pääsy oli mahdotonta, koska alue oli täynnä tarkka-ampujia. Dovgopol ja hänen kollegansa kaivoivat joukkohaudan 10. maaliskuuta paikallisen kirkon lähelle ja hautasivat 67 ihmistä, joista 35 tunnistettiin.
Pian tämän jälkeen Dovgopol tiimeineen päätti evakuoida sairaalan. Tarjolla ei ollut ainuttakaan humanitaarista käytävää. He pakkasivat kalleimmat laitteet ajoneuvoihin ja lähtivät sairaalasta.
Sairaalasta lähteneeseen evakuointisaattueeseen kuului kymmenisen autoa. Lisäksi noin 200 muuta siviiliautoa liittyi siihen. Tunteja kestäneen ajomatkan jälkeen saattue pääsi Ukrainan joukkojen hallitsemalle Kiovan esikaupunkialueelle.
Butša oli edelleen miehitetty 31. maaliskuuta.