Ukraina laajentaa drone-sodankäynnin kykyjään ottamalla käyttöön ”kantodroneja” tai ”emoaluksia”, jotka kuljettavat FPV-hyökkäysdroneja syvälle vihollislinjojen taakse, kertoo Forbes.
Venäläinen uutistoimisto TASS kertoi viime kuussa, että näiden emoalusten avulla Ukrainan joukot voivat tehdä FPV-droneilla iskuja kohteisiin, jotka sijaitsevat jopa 40 kilometrin syvyydessä Venäjän linjojen takana.
Ukrainan emoalukset ovat joko kiinteäsiipisiä tai moniroottorisia droneja, jotka kuljettavat on yhtä, kahta, neljää tai kuutta FPV:tä. Kyseiset järjestelmät ovat edelleen kehitteillä.
– Se on yhdistelmä olemassa olevan teknologian käyttöä ja sen jatkuvaa jalostamista operatiivisen palautteen perusteella. Kyse on jo olemassa olevien ominaisuuksien optimoinnista ja uusien parannusten lisäämisestä tarvittaessa, kertoo Ukrainan kansalliskaartin Typhoon-droneyksikön komentaja Michael.
Hänen mukaansa emoalusten operaatioissa korostuvat monimutkaiset kompromissit. Vaikka useita droneja kantavat emoalukset saattavat tuntua mieluisemmilta, niihin liittyy teknisiä haasteita.
– Jos käytämme esimerkiksi analogista videolähetystä, jokaisen dronen on toimittava eri taajuudella signaalihäirinnän välttämiseksi.
Valinta kiinteäsiipisten ja moniroottoristen emoalusten välillä edellyttää myös strategista pohdintaa.
– Moniroottoristen emoalusten suurin haitta on niiden suhteellisen alhainen käyttökorkeus – tyypillisesti noin 300–400 metriä. Tällä korkeudella ne ovat haavoittuvia monenlaisille uhille, kuten pienaseiden tulelle, muille droneille ja elektroniselle häirinnälle, Michael sanoo.
– Kiinteäsiipiset emolaukset sen sijaan operoivat paljon korkeammalla ilmassa.
Näin ne välttyvät joiltakin uhilta, mutta ovat kuitenkin alttiita muille uhille.
– Näillä korkeuksilla ne näkyvät paremmin vihollisen tutkassa ja ovat todennäköisemmin ilmatorjuntajärjestelmien kohteena.
Michaelin mukaan hänen Typhoon-yksikkönsä keskittyy autonomisten kykyjen kehittämiseen.
– Tällä hetkellä lupaavin tapaus on ”lock-on-target” -ominaisuuden (lukittautuminen kohteeseen) integrointi, joka mahdollistaisi emoalukselta laukaistavien FPV-dronejen autonomisemman ja tarkemman käytön.
Taktisten etujen lisäksi nämä järjestelmät luovat strategisia haasteita Venäjän joukoille. Pelkästään emoalusten pitkän kantaman iskujen uhka pakottaa vihollisen siirtämään kriittistä infrastruktuuria ja kalustoa kauemmaksi etulinjoista.
– Vaikka tehtävä ei olisi taktisesta näkökulmasta kustannustehokas, onnistuneen emoalushyökkäyksen psykologinen vaikutus – etenkin syvällä vihollislinjojen takana – voi olla merkittävä, Michael toteaa.