Korkea työttömyys on kirvoittanut viime aikoina julkista keskustelua siitä, miten poikkeuksellista tilannetta tällä hetkellä eletään.
Tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste oli syyskuussa 9,9 prosenttia, joka on 2000-luvun mittapuulla ennätystasolla.
Samaan aikaan kuitenkin myös työllisyysaste on noussut. Vaikka työllisyys on aavistuksen laskenut parin vuoden takaiselta ennätystasoltaan, on se tällä hetkellä kuitenkin noin neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten.
Työllisyyden ja työttömyyden samanaikainen korkea taso on historiallinen tilanne, muistuttaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju. Taustalla on useita syitä.
– Työvoiman ulkopuolella on vähemmän ihmisiä kuin koskaan, joten sekin on ennätystasolla. Se selittää korkean työttömyyden, eli meillä on työnhakijoina suurempi prosenttiosuus työikäisistä kuin koskaan aikaisemmin. Töitä hakee myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia, haluja tai kykyjä työllistyä, joten se on hieman huono mittari, Kangasharju taustoittaa Verkkouutisille.
Hän muistuttaa, että myös työikäinen väestö on kääntynyt kasvuun nettomaahanmuuton seurauksena ensimmäistä kertaa vuoden 2009 jälkeen.
– Se on yksi merkittävä tekijä, joka tavallaan heiluttaa ja on muuttanut työllisyyskuvion dynamiikkaa. Meille on tullut esimerkiksi paljon ukrainalaisia työmarkkinoille. Työikäisen väestön kasvu on selittänyt suurimman osan työttömyyden noususta. Maahanmuuttajia on mennyt kumpaankin kategoriaan: työllistyneisiin ja työttömiin. Tilastojen mukaan maahanmuuttajat ovat kuitenkin työllistyneet varsin hyvin.
Kangasharju mainitsee myös työnhakuvelvoitteen, jonka myötä ihmisten pitää hakea aktiivisemmin töitä. Tämä lisää tilastollisten työttömien määrää.
Tilastokeskuksen lukujen mukaan työvoiman ulkopuolella olevien määrä on laskenut kymmenessä vuodessa noin 150000:lla; saman verran on lisääntynyt myös työllisten määrä.
Kymmenessä vuodessa yksityisellä sektorilla työskentelevien määrä on noussut noin 200000 henkilöllä. Julkisen sektorin työpaikkojen vähennystä viimeisen kymmenen vuoden aikana selittää nimenomaan paikallishallinnon työntekijöiden vähennys (noin -73000), kun taas valtiolla työskentelee noin 32000 ihmistä enemmän kuin vuonna 2015.
– Suomessa on tehty pitkäjänteisesti uudistuksia, joilla on saatu nostettua erityisesti vanhempien ikäluokkien työvoimaan osallistumista, muistuttaa Kauppakorkeakoulu Hankenin työelämäprofessori Juhana Vartiainen Verkkouutisille.
Hän nostaa esimerkeiksi eläkeuudistuksen ja työttömyyseläkeputken poiston. Esimerkiksi 25-vuotiaiden eläkkeellesiirtymisiän odote on noussut 63,1 vuoteen, kun se vielä kymmenen vuotta sitten oli kaksi vuotta matalampi.
– Työvoimaosuus on kehittynyt kohtuullisesti. Tämä on erittäin suotuisaa kehitystä. Jos saamme työttömyyttä alaspäin, ja suhdannetilanne normalisoituu, tarjontapuoli ei kovin pian ala hirttää kiinni, kun työllisyys alkaa kasvaa, Vartiainen arvioi.
Myös Kangasharju muistuttaa, että tilastojen mukaan ylivoimaisesti eniten on noussut yli viisikymppisten työllisyys.
– Työurat ovat pidentyneet. Ihmisten työkyky ja terveys ovat parantuneet, jonka seurauksena he pystyvät olemaan pidempään töissä.
Työttömyystilanteessa huolestuttavinta on pitkäaikaistyöttömien suuri määrä. Yli vuoden työttömänä olleita oli syyskuussa yli 130000, joka on selvästi 2000-luvun suurin lukema. Myös korkeakoulutettujen työttömyys on noussut korkealle.
Voidaanko työttömyyden osalta puhua kriisistä?
– En puhuisi kriisistä. Minusta tämä on matalasuhdanteen tilanne. Pitää muistaa, että annetulla työllisyysasteella korkea työttömyysaste on kuitenkin aina myös potentiaalia. Työttömän määritelmähän on se, että hän on valmis ottamaan vastaan työtä. Vaikka se kuulostaa vähän oudolta, niin jos kahdessa samanlaisessa taloudessa on sama työllisyysaste mutta toisessa niistä on korkeampi työttömyys, niin siinä taloudessa on suurempi kasvupotentiaali, koska siinä on enemmän tilaa työllisyyden kasvulle, Vartiainen havainnollistaa.
Myös ekonomisti Kangasharju on samoilla linjoilla.
– Ei missään tapauksessa voi kutsua kriisiksi. Kutsuin aikanaan 2010-luvun alun tilannetta lamaantumaksi, koska se ei ollut lama mutta ei tavallinen taantumakaan, vaan siinä oli lamaannuttu finanssikriisin jälkeen.
– Tätähän voisi kutsua vähän samalla tavalla. Olemme pelästyneet sokeista. Varsinkin korkosokki eli korkokulujen nousu pelästytti ihmisiä. Teollisuuden tilauskirjat ovat kuitenkin kasvussa ja maailmantalouskin voi paljon paremmin kuin tullien asettamisen jälkeen pelättiin. Heikoimmat lenkit ovat tällä hetkellä tavallinen kuluttaja sekä asuntosijoittaja, jotka pelkäävät kuluttamista ja asuntojen ostamista. Siinä mielessä olemme pelon ilmapiirissä. Siihen vaikuttavat tietenkin myös sota ja uusi geopolitiikka, Kangasharju arvioi.