Suomi ponnistelee kohti kasvu-uraa ja talouden tasapainoa. Urakka on ankara ja kovistelee eri tavoin eri ihmisryhmiä. Lisämakua saimme kehysriihessä, kun hallitus ilmoitti yhteensä kolmen miljardin euron veronkorotuksista ja leikkauksista. Yritykset jäivät koko lailla sivuun sopeutuksesta, eikä yritystukijärjestelmän remonttiin ryhdytty tälläkään kertaa.
Suomalaiset ovat vahvasti eri mieltä keinoista kampeutua takaisin kasvun tielle, mutta näin demokratia toimii – moniäänisesti. Samaa mieltä kansakuntana olemme kuitenkin siitä, että tuottavuutta syntyy työstä ja että ihmisen pitää saada tehdä työtä. Koheesiota ja yhteisymmärrystä soisi tavoiteltavan myös konkreettisissa keinoissa työllisten lisäämiseksi.
Hallitus tavoittelee lisää työllisiä muun muassa leikkaamalla työttömyysturvaa. Osan leikkausten vaikutuksista koemme syyskuusta lähtien, sillä sen enempää luottamus- kuin talousennusteet eivät ennusta talouden elpymistä vielä alkusyksyyn. Akavalaiset kantavat huolta siitä, että leikkaukset ajoittuvat epäedullisesti varsinkin tilanteessa, jossa yrityksemme eivät kasva. Tarvitsemme enemmän mielialaa nostattavaa porkkanaa, jotta pystymme yhteiskuntana mahdollistamaan työllistymistä ja yritysten kasvua.
Suomen kannattaa pikaisesti uudistaa työllistymisvapaa. Kun tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottu sitoutuu hakemaan töitä irtisanomisaikana, neljäntoista vuorokauden kuluttua irtisanomisesta, hänellä olisi oikeus nykyistä suurempaan määrään palkallisia kokopäiväisiä työllistymisvapaita.
Miksi näin? Kokopäiväinen työnhaku nopeuttaa työnsaantia ja säästää työttömyysturvan kustannuksia. Työntekijät aloittaisivat työnhaun nopeammin ja työnantajat kantaisivat enemmän vastuuta työntekijän työllistymisestä. Tuoreesta voimavarasta työpaikalla hyötyy uusi työnantaja, jolla on tarve täydentää tai kasvattaa henkilöstöään. Lopulta ketju täydentyy yhteiskunnan kaikilla tasoilla, jotka hyötyvät maksetuista veroista ja tarpeesta kuluttaa. Jo nyt akavalaisessa jäsenkunnassa on varsin yleistä, ettei irtisanomisajalla ole työvelvoitetta. Työntekijä onkin järkevää sitouttaa hakemaan tehokkaasti töitä jo irtisanomisaikana.
Lisäksi kannattaa laajentaa mahdollisuutta opiskella työttömyysturvalla lieventämällä omaehtoiseen opiskeluun liittyvää tarvehankintaa. On järjenvastaista yksilön ja yhteiskunnan voimavarojen haaskuuta edellyttää työttömältä, että saadakseen etuutta hänen on oltava opiskelematta. Jos työntekijä hakee työtä ja täyttää työttömyyskorvauksen edellytykset, kaikki hyötyvät siitä, että hän samalla kehittää osaamistaan ja opiskelee uutta. Järjestelmämme on liian jäykkä ja unohtaa sen, että meidän kaikkien on uusittava osaamistamme työurien pidentyessä. Suomen on aika suoda tämä mahdollisuus nykyistä paremmin työttömille työnhakijoille.
Työssäkäyvien määrä kasvaa myös vähentämällä kohtaanto-ongelmaa. Samaan aikaan, kun meillä on työttömiä tai työttömäksi joutuvia, työnantajat kärsivät kasvua ja palveluja rajoittavasta työvoimapulasta. Pulaa tekijöistä on suurelta osin aloilla, joiden tehtäviin työttömillä ei ole vaadittavaa pätevyyttä tai osaamista. Me Akavassa arvioimme, että työllistymisvapaan uudistaminen ja työttömän omaehtoisen opiskelun tarveharkinnan lieventäminen ovat toimivia keinoja korjata myös kohtaanto-ongelmaa. On aika suoda Suomelle mahdollisuus kasvuun parhailla mahdollisilla tavoilla.
