Eläkeläisenä on uskallusta kertoa työnsä hyvistä ja huonoista puolista: luonnehtia tapaamiaan persoonallisuuksia viihdealtaan matalasta aina syvään päähän saakka. Jorma Sairanen palveli sekä Mainos-Televisiota että Nelosta, joissa hän osallistui niin ulkomaisten sarjojen kuin kotimaistenkin kuvaohjelmian tuotantoon, muistatte kai Pulttiboisin, Miami Vicen ja Twin Peaksin, Simpsonit, Kauniit ja rohkeat, Tanssi tähtien kanssa, X-Files….
Jorma Sairanen oli merkittävä ohjelmien hankkia, joka kampitti suosiohankinnoillaan Ylen. Julkisuuden suhteen hän oli arkajalka. MTV:tä hän kuvaa sinne vuonna 1987 mentyään Yleisradion kaltaiseksi byrokratian ja kankeuden kukkaseksi. Pomot tärkeilivät ovivalojen suojassa.
Hyppy notkeasta mainostoimistosta pikku-Yleen oli shokki. MTV oli jähmeä toimintatapojen ja kähmäilyn pelikenttä. Spede ja Pertsa Reponen olivat haalineet enemmän ohjelmaprojekteja kuin mihin laadullisesti kykenivät. Jonkinlainen salaliitto saneli mahdollisuudet sopiville. Olikohan se nimeltään Musta nyrkki – Virtanen, Kuusla, Loiri – vai heidän Zoominsa?
Poliitikot jarruttivat ja valvoivat. Aiemmin MTV:llä ei ollut lupa lähettää uutisia – niiden antamista yksityiselle yhtiölle vasemmisto-keskusta piti vaarallisena. Mutta ohjelmiston ja mainoshankinnan Sairanen osasi ja nosti myös Sanomien omistaman Nelosen tyhjästä menestykseen. Nelonen aiheutti ohjelmallaan ”Palaneen käry” Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahteen eron (huolimatta Demari-kavereiden suojelusta), sarja lopetettiin, ja Harri Nykänen sai potkut. Nelosta kuritettiin.
Sanomat ei näyttänyt viime vuosina olevan enää kiitollisuuden velassa Sairaselle. Omituinen on juttu vanhan tätinsä hänelle luovuttamasta pistoolista, jonka täti oli saanut Viron suurlähetystöstä sodan aikana turvakseen. Tieto kiiri poliisille, Sairanen syytteeseen ja käräjille. Tämä selvää, mutta miksi valtakunnan HS on ehtinyt seurata tapausta puolisen tusinan kerran plus konsernin Iltapäivälehti? Nyt hän ei ole enää näkymätön. Pitäisi kai kääntää toinenkin poski.
Kuinka mitätöidä perusteeton lasku
Yksiä Sairasen aikaansaannoksia oli Team Ahma -tv-sarja. Pirkka-Pekka Petelius saa kehut, mutta hänen ahneutensa tunnetaan. Kuten humoristit, hän osaa olla totinen. Sairanen sai laskun Peteliukselta, hieman yli 320 000 markkaa. Mistä? Team Ahman kauden viimeisten jaksojen uusintojen esittäminen oli viivästynyt. Muutos oli mitätön, kukaan ei kärsinyt pennin vertaa.
Sairanen luki sopimukset. Löytyi kohta: jokaisen Team Ahman jakson pituudeksi oli määritelty 24 minuuttia. Sairanen mittautti kaikki jaksot. Muutama niistä oli minuutin tai pari liian lyhyt. Hän kirjoitti vastalaskun, joka oli yhtä suuri kuin Peteliuksen lasku. Asiasta ei enää puhuttu.
Seuraava Sairanen ei kommentoi. Petelius keksi politiikkaan (vihreät) mentyään pyytää anteeksi Pulttibois-tv-sarjan ”rasismia”. Reilua olisi ollut palauttaa palkkiot, mutta kenelle? Vihreille joiden hyvesäkenöintiä se palveli? Ei. Kaikille loukatuiksi ilmoittautuville? Ei kenellekään.
Suuret pienet miehet
Vakavien tekstiosuuksien lomassa Daddy Cool kertoo Sairasen kohtaamisista. Renny Harlinin Cliffhanger–elokuvan Kalifornian ensi-ilta oli 1993, Sairasen uran ainoa pramea Hollywood-hetki: kävely punaista mattoa Hollywood Boulevardilla. Hän pääsi hipaisuetäisyyden päähän Sylvester Stallonesta, Arnold Schwarzeneggerista ja Mickey Rourkesta. Siitäkös itsetunto kohosi:
”Hetki oli hauska yllätys, sillä huomasin, että he kaikki ovat minua lyhyempiä. Olen 180-senttinen, ja myöhemmin tarkistin asian: Arska on 178-senttinen, Rourke 175-senttinen ja Syltty vain 170-senttinen. Tätä oivallusta lukuun ottamatta tuo tuokio olikin sitten aika yhdentekevä, koska en tietenkään ollut kenellekään kiinnostavaa jutteluseuraa, saati että seuraani olisi muuten kaivattu. Tähtien vieressä roikkuminen on vaivaannuttavaa, jos on itse täysi nobody”.
Nelosen ja MTV:n ohjelman ostaja ja kotimaisten tuotantosopimusten solmija tekee suuria onnenkauppoja ja joutuu hyväksymään riskitkin. Sairanen on viihteen puolustaja – Kauniit ja rohkeat -sarja oli monelle lääkettä, kun työttömyys oli 17,5 prosenttia. Hän kehuu kilpailijaa ja kollegaansa Arto Kivistä sekä MTV-esimiestään Tauno Äijälää – palkittakoon vakavan Suomen viihdyttämisestä.
Poliitikoista media on saanut etupäässä rasitteita. Yleisradion toimitusjohtaja Arne Wessbergistä paikkasi hetkeksi Ylen budjettia myymällä yhtiön verkkotoiminnan Digitalle. Se oli Marin-Tuppurais-luokan ulkomaankauppa. Voitto luovutettiin ulkomaissäätiöille, ja kalliiksi tulee suomalaisille.
Kehuja Sairanen jakelee kirjansa loppuosassa: viisitoista kuvallisen viihteemme sankaria saavat kunnianosoituksen. Tuorein ja törkein heistä on oman tiensä kulkija ohjaaja Jarmari Helander, jonka muutaman vuoden takainen ”Sisu” on makaaberissa raakuudessaan samalla kauhistuttava että hirtehinen. Ja jatko on jo tullut. Se menestynee myös USA:n punaniskojen parissa. Räävitöntä toimintaa ilman vuoropuhelua, jota Sairanen seuraa katsomon puolelta.
Jorma Sairanen & Kalle Kinnunen: Daddy Cool – viimeinen luku. Televisiovaikuttajan lopulliset muistelmat. Teos 2025.
