Laura Puumala osoitti väitöstutkimuksessaan, että moraalinen vaurio voi olla seuraus myös moraalisesti oikeista tai ihailtavista teoista.
Hänen mukaansa moraalinen vaurio tarkoittaa syvän moraalisen konfliktin ja epätoivon kokemusta, joka syntyy vakavaksi moraaliseksi rikkomukseksi mielletyn teon seurauksena.
– Monet modernin sodan taistelutilanteisiin liittyvät teot ja tapahtumat, erityisesti viattomien tappaminen tai kuolemaan jättäminen, sisältävät perustavanlaatuisen moraalisen rikkomuksen silloinkin, kun teko voi poikkeuksellisesti olla moraalisesti sallittu, toteaa väitöskirjatutkija tiedotteessa.
Hän tutki Turun yliopistoon tekemässään filosofian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa moraalisesti oikeutettujen, moraalisesti vaadittujen ja moraalin vaatimukset ylittävien tekojen luonnetta traagisia valintoja sisältävissä tilanteissa, erityisesti modernin sodan kontekstissa.
– Tutkimusten mukaan moraalinen vaurio on yleinen ilmiö taistelua todistaneiden veteraanien keskuudessa. Sotilaat ovat raportoineet, että heille on aiheutunut moraalinen vaurio ja siitä johtuvaa katumusta myös moraalisesti sallittujen, vaadittujen tai jopa sankarillisten tekojen seurauksena, Puumala kertoo.
Väitöstutkimuksessaan hän avaa, miten moraalinen vaurio voi äärimmäisissä tilanteissa aiheutua myös moraalisesti oikeista ja ihailtavista teoista. Moraalisen vaurion vähättely tai ohittaminen puolestaan riistää kokijalta mahdollisuuden vastuunkantoon ja katumukseen, joiden on havaittu parhaiten lievittävän vaurion kokemusta.
– Tutkimukseni paljastaa, että moraalisesti oikeatkin teot voivat olla moraalisesti vaurioittavia, kun ne tapahtuvat traagisen valinnan seurauksena. Traagisessa valinnassa jokaiseen vaihtoehtoon sisältyy väistämätön moraalinen paha, kuten erittäin vakavan haitan, esimerkiksi kuoleman, aiheuttaminen tai salliminen, Puumala sanoo väitöstiedotteessaan.
Moraalinen vaurio voi johtaa vakavaan itsetuhoisuuteen
Puumalan mukaan traagisissa valinnoissa vedotaan sodan kontekstissa pienimmän pahan oikeutukseen, joka sallii vakavan haitan tuottamisen vielä pahemman haitan välttämiseksi. Tällöin oikeutusta ei voida tulkita valinnaiseksi, vaan vähiten paha vaihtoehto on ainoa moraalisesti hyväksyttävä teko.
– Jos vähiten pahan teon suorittaminen vaatii kohtuutonta uhrausta toimijalta itseltään, sen tekeminen voi olla moraalin vaatimukset ylittävää, sankarillista, eli supererogatorista toimintaa. Selitän traagisen sankaruuden mahdollisuuden supererogatorisena valintana, jossa haitan vähentämiseen liittyville moraalisille syille annetaan erityinen painoarvo – silloinkin kun sitä ei todellisuudessa voida edellyttää edes ammattisotilailta.
Puumalan väitöstutkimus lisää moraalitragedioiden moraalifilosofista ymmärrystä tavalla, joka voi auttaa moraalista vauriota koskevan tutkimuksen, teorian ja hoidon kehittämisessä.
– Moraalinen vaurio on ymmärrettävä ja moraalipsykologisesti terve, joskin tuskallinen, reaktio moraalisesti vääriin ja moitittaviin tekoihin. Se aiheuttaa syvää syyllisyyttä, katumusta, häpeää ja arvottomuuden tunnetta, jotka voivat johtaa itsestä ja maailmasta vieraantumiseen, päihteiden väärinkäyttöön ja vakavaan itsetuhoisuuteen, Puumala kertoo.
VTM, KM Laura Puumalan väitöskirja Moral Permissions, Requirements, and Supererogation in Moral Tragedy tarkastettiin Turun yliopistossa syyskuussa.