Työterveyslaitoksen seurantatutkimuksessa tarkasteltiin etätyön ja lähityön vaikutuksia asiantuntijoiden työhyvinvointiin vuosina 2019–2023. Tutkimuksen perusteella isossa kuvassa hybridityö toimii ja se on jo täysin vakiintunutta.
– Tämän päivän asiantuntijatyöstä osa tapahtuu etänä, osa on lähityötä ja hommaa pitää johtaa. Välineitä johtamiseen, yhteisöllisyyden tukemiseen ja työtilojen kehittämiseen on jo entuudestaan paljon. Niitä pitää edelleen käyttää aktiivisesti, summaa tutkimusprofessori Annina Ropponen Työterveyslaitoksesta.
– Tässä tutkimushankkeessa pääsimme tarkastelemaan työhyvinvointia viikkotasolla ja hyödyntämään viiden eri työnantajan laajaa rekisteriaineistoa, hän taustoittaa.
Etätyöhön jumittuneet pitää tunnistaa ja heitä pitää tukea
Hybridityö ei ole uhka työelämälle tai työhyvinvoinnille. Tulosten mukaan on kuitenkin olemassa yksittäisiä etätyöhön jumittuneita henkilöitä, jotka eivät itse ole aktiivisia, ja jotka voivat unohtua työyhteisöltä. Tästä työntekijäjoukosta pitäisi olla huolissaan.
– Nämä etätyöhön kadonneet meidän pitää tunnistaa. Heille pitää tarjota tukea ja väylä olla yhteydessä työyhteisöön. Näen riskinä, että heille voi syntyä tai olla jo haasteita työstä suoriutumissa tai jaksamisessa, erilaisia oireita tai jopa elämänhallinnan vaikeuksia. Jatkuessaan nämä voivat johtaa pitkiinkin sairauspoissaoloihin, mitkä ovat työpaikalle kalliita ratkaisuja, sanoo Ropponen.
Tutkimusryhmä suosittelee, että osana esihenkilötyötä on tunnistettava ne yksittäiset työntekijät, jotka ovat jättäytyneet etätyöhön syistä, joihin he tarvitsevat tukea. Näillä työntekijöillä voi myös olla suurentunut riski mielenterveyden kuormittumisesta tai oireista.
Esihenkilöiden tulee huolehtia, että he ovat säännöllisesti yhteydessä kaikkiin työntekijöihinsä ja tapaavat työntekijöitä myös kasvokkain. Esihenkilötyössä voidaan hyödyntää yleisiä johtamisen työkaluja, jotka kannustavat työntekijää osallistumaan ja osaksi työyhteisöä.
Etätyö ei näy sairauspoissaoloissa
Tutkimuksen mukaan etätyöpäivien määrä ei ollut yhteydessä lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Tämä viittaa siihen, että tiettyjen etätyöpäivien määrän suositteleminen ei ole tarpeen ainakaan sairauspoissaolojen vähentämiseksi.
– Tulos on kannustava. Olemme koronapandemiasta oppineet, että töihin ei mennä oireisena tai sairaana. Tämä voi olla merkittävä oppi myös tulevissa epidemiatilanteissa. Asiantuntijatyössä jokaisen on kuitenkin itse osattava arvioida, onko työkykyinen. Etätyössäkin on oikeus jäädä sairaana pois eli etätyö ei saa olla paikka, jossa töitä tehdään sairaana huomauttaa Ropponen.
Tutkimusryhmä suosittelee, että työpaikoilla kiinnitetään huomiota ohjeistuksiin ja työkulttuuriin siltä osin, että myös etätyössä on oikeus sairauspoissaoloihin eli sairastamiseen ja toipumiseen.
Työpaikoilla on tärkeää jatkaa huomion kiinnittämistä sekä etätyön että toimitilojen työskentelyolosuhteisiin. Toimitiloissa tulisi panostaa työrauhaa tarjoaviin tilaratkaisuihin, jotka tukevat keskittymistä ja tuottavuutta.
Tutkimusryhmä suosittelee, että toimitiloja kehitettäessä työpaikoilla arvioidaan monipuolisesti lähityön merkitystä omassa organisaatiossa ja siinä tarvittavia työtiloja. Arvioinnissa on huomioitava myös etä- ja lähityöprofiililtaan erilaiset työntekijät.
