Venäjän aloitettua helmikuun lopulla laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan läntisissä puheenvuoroissa on toistuvasti korostettu, että vastuu sodasta lankeaa Vladimir Putinille, ei Venäjän kansalle.
– Tällaiset väitteet voivat olla poliittisesti soveliaita, mutta ne ovat myös vaarallisen harhaanjohtavia, ukrainalaistutkijat Volodymyr Vahitov ja Natalia Zaika sanovat Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.
– Sen sijaan, että Putin olisi vienyt vastahakoiset maanmiehensä sotaan, hän on itse oire siitä anteeksipyytelemättömän imperialistisesta maailmankatsomuksesta, joka muovaa nyky-Venäjän suhdetta ulkomaailmaan ja ruokkii sen kyltymätöntä halua ulkoiseen aggressioon, he toteavat.
Venäjän imperialististen taipumusten ymmärtäminen on heidän mukaansa välttämätöntä, jotta voisi käsittää, mistä Ukrainassa parhaillaan tapahtuvissa järjettömiltä vaikuttavissa sotarikoksissa on kyse.
– Putinhan ei ole se, joka syyllistyi raiskauksiin, kidutuksiin ja joukkomurhiin kaupungeissa ja kylissä eri puolilla Ukrainaa. Putin ei lentänyt hävittäjiä eikä ampunut tykeillä, jotka lakaisivat kokonaisia ukrainalaisia kaupunkeja raunioiksi. Hän ei myöskään itse tuottanut yhä uusia venäläisiä propagandafilmejä, televisio-ohjelmia, valeuutisia ja sosiaalisen median viestejä, jotka ovat epäinhimillistäneet ukrainalaisia ja demonisoineet länttä. Nämä rikokset ovat olleet mahdollisia vain niiden miljoonien venäläisten ansiosta, jotka ovat osallistuneet prosessiin vapaaehtoisesti tai tarjonneet innokasta useiden vuosien ajan.
Varoitus Suomelle
Vahitovin ja Zaikan mukaan venäläiset tukevat meneillään olevaan hyökkäyssotaa, koska he pitävät Ukrainaa historiallisen Venäjän jakamattomana osana, joka on keinotekoisesti erotettu emämaasta ja vailla oikeutta itsenäisyyteen.
– Kun Putin surkuttelee Neuvostoliiton hajoamista ”historiallisen Venäjän tuhona”, tavalliset venäläiset ymmärtävät, että hänellä on mielessään ennen kaikkea Ukraina, he sanovat.
Hyökkäyksen aattona Putin luonnehti Ukrainaa luovuttamattomaksi osaksi Venäjän historiaa, kulttuuria ja henkistä tilaa ja määritteli siten sodan ideologisen perustan. Sittemmin Putin on mennyt vielä pidemmälle ja ilmoittanut, että Ukrainaa ei voida enää sietää.
– Tämä saa syvää vastakaikua venäläisen yleisön keskuudessa, sillä se on perinteisesti yhdistänyt kaikki Ukrainan valtiollisen aseman ilmenemismuodot petollisuuteen ja ääriliikkeisiin, he toteavat.
– Todistamme parhaillaan näiden imperialististen harhojen rikollisia seurauksia. Venäläiset sotilaat, joita on kannustettu suhtautumaan ukrainalaisiin pettureina ja Ukrainaan Venäjän vastaisena keksintönä, syyllistyvät nyt sotarikoksiin, jotka ovat täysin linjassa Putinin ja muiden Kremlin edustajien kansanmurhaan yllyttävien äänenpainojen kanssa. Kuten Voltaire kerran varoitti: ”Ne, jotka saavat sinut uskomaan järjettömyyksiin, voivat saada sinut toteuttamaan hirmutekoja”, hw huomauttavat.
– Jos venäläistä imperialismia ei torjuta ja kukisteta Ukrainassa, muut maat ovat pian samanlaisten uhkien edessä. Vaikka Ukraina näyttää olevan Putinin ja laajemminkin venäläisten erityinen pakkomielle, muiden mahdollisten uhrien lista on pitkä. Baltian maat ja Moldova ovat Venäjän imperialistisen hyökkäyksen todennäköisimpiä kohteita, ja Keski-Aasian valtiot ovat selvästi vaaravyöhykkeessä. On myös tiedostettava, että Puola ja Suomi olivat aikoinaan osa sitä Venäjän keisarikuntaa, jonka Putin haluaa nyt herättää henkiin.
Venäjän uudelleen noussut imperialismi on Vahitovin ja Zaikan mielestä selvästi suurin yksittäinen turvallisuusuhka globaalilla tasolla.
– Tämän uhan torjumisen on oltava kansainvälisen yhteisön ensisijainen tavoite, tutkijat painottavat.