Pitkäkestoinen koronavirustauti on merkittävä kansanterveysongelma, solubiologian ja neurotieteen tutkimusryhmän johtaja Pirta Hotulainen, ihmisgenetiikan professori Tuuli Lappalainen ja ihmisgenetiikan tutkimusryhmän johtaja Hanna Ollila Helsingin yliopistolta kirjoittavat Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.
Pitkäkestoisen koronavirustaudin eli long covidin esiintyvyyttä ja kansanterveydellistä merkitystä on jälleen pohdittu julkisuudessa. Erilaisten mittareiden ja tutkimusten epävarmuus kuitenkin vaikeuttaa aiheesta keskustelua.
– Arviot pitkäkestoista koronaa sairastavien potilaiden lukumäärästä Suomessa vaihtelevat nyt sadoista satoihin tuhansiin.
Heidän mukaansa Suomen tilanteen arviointia vaikeuttaa se, että kotimaiset laajamittaiset seurantatutkimukset ovat käynnissä eikä niiden tuloksia ole vielä julkaistu. Toistaiseksi merkittävin suomalainen tutkimus keskittyi sairaalahoidettuihin potilaisiin, joista 15 prosenttia ei parantunut vuodessa.
Hotulaisen, Lappalaisen ja Ollilan mukaan on huomattava, että pienikin prosenttiosuus koronaviruksen sairastaneista tai väestöstä tarkoittaa vähintään kymmeniä tuhansia sumalaisia.
– Onnistunut pandemiapolitiikka varhaisempien koronavirusaaltojen kohdalla on saattanut keventää pitkäkestoisen koronan taakkaa Suomessa joihinkin muihin maihin verrattuna, sillä suhteellisen harva sai koronatartunnan ennen rokotuksia, jotka suojaavat pitkäaikaisilta oireilta osittain. Silti vain tuhansissa laskettava potilasmäärä olisi alhaisuudessaan kansainvälinen sensaatio.
Esiintyvyyksistä väitellessä ei heidän mielestään pidä unohtaa niitä, jotka kärsivät pitkäkestoisen koronan oireista. Kansainvälisessä tutkimusyhteisössä pitkäkestoinen korona tunnustetaan biologiseksi sairaudeksi, mutta Suomessa elää sitkeänä käsitys toiminnallisesta häiriöstä.
– Kattavissa molekyylitason tutkimuksissa long covid -potilailla on mitattu häiriöitä muun muassa immuunijärjestelmän toiminnassa. Pitkäkestoista koronaa potevat ovat usein vajaatyökykyisiä. Menetetty työpanos kiristää työmarkkinoita ja pahentaa työvoimapulaa.
Kirjoittajien mukaan nämä oireet tuleekin ottaa vakavasti terveydenhuollossa, ja potilaiden kunnollinen hoito tulee varmistaa koko maassa. Heistä suurin osa toipuu ajan myötä ainakin osittain, ja tätä voidaan edistää hyvällä hoidolla.
