Ukrainan kelirikkokausi eli rasputitsa vaikeuttaa Venäjän joukkojen liikkumista taistelukentällä syksyn edetessä, arvioi Royal United Services Institute -ajatuspajan tutkija Emily Ferris.
– Vaikka Venäjän operaatioiden onnistuminen riippuu viime kädessä maan asevoimien toiminnasta, sääolosuhteilla on tulevina kuukausina merkittävä vaikutus. Ne voivat myös vaikuttaa siihen, kuinka halukas Venäjä on osallistumaan mahdollisiin rauhanneuvotteluihin, Ferris kirjoittaa analyysissaan.
Kelirikko nousee sodan puheenaiheeksi etenkin keväisin. Ferrisin mukaan syksyn kelirikon vaikutukset ovat erilaisia.
– Syksyllä kylmät jaksot, niitä seuraavat sateet ja maan sulaminen heikentävät maaperän kantavuutta. Tämä vaikeuttaa sekä tela- että pyöräajoneuvojen etenemistä. Keväällä puolestaan lumen sulaminen ja maan pintakerroksen vettyminen heikentävät maaperän kantokykyä, jolloin liikkuminen avoimessa maastossa ja päällystämättömillä teillä vaikeutuu, hän kuvailee.
Vaikeiden sääolosuhteiden ja pitkiksi venyneiden huoltoyhteyksien yhdistelmä on ollut toistuva ongelma Itä-Euroopan sotaretkillä. Erityisen selvästi se näkyi vuonna 1941, kun Saksan asevoimat yrittivät vallata Moskovan Operaatio Taifuunissa. Tuolloin eteneminen muuttui käytännössä taisteluksi tieyhteyksien hallinnasta
– Ukrainan maaperä on hedelmällistä, mutta se voi imeä itseensä suuria määriä vettä ja muuttua paksuksi mudaksi. Tämä voi pysäyttää ajoneuvokolonnat ja pakottaa tykistöyksiköt pysymään teillä, kirjoittaa Ferris.
– Tällaisissa olosuhteissa toimivat mekanisoidut joukot kuluttavat enemmän polttoainetta, niiden kalusto rikkoutuu tavallista nopeammin ja ne altistuvat ilmahyökkäyksille. Se heikentää joukkojen liikkuvuutta ja kykyä jatkaa hyökkäystä.
Rintaman haavoittuvuutta lisää Venäjän asevoimien riippuvuus rautatiekuljetuksista. Joukkojen toimintakyky heikkenee niiden edetessä kauas Venäjän omien rautateiden purku- ja huoltopisteistä, minkä myös Venäjän joukot tiedostavat. Tilanne pakottaa Venäjän mekanisoidut joukot tukeutumaan valtaamillaan alueilla Ukrainan rautateihin. Tarkkoja tietoja rataverkosta on saatavilla vain vähän, mutta Venäjän arvioidaan hallitsevan noin 20 prosenttia Ukrainan rautatieverkostosta.
Ukraina käyttää samaa raideleveyttä kuin Venäjä. Sodan aikana noin 10 000 kilometriä Ukrainan rautatieverkostosta on kuitenkin vaurioitunut tai tuhoutunut kokonaan.
Kreml on investoinut tilanteen parantamiseksi vuodesta 2023 lähtien lähes 380 miljoonaa euroa uusiin rautatieyhteyksiin Asovanmeren rannikolla. Uudet rataosuudet yhdistävät Donin Rostovin miehitettyihin Mariupolin ja Berdjanskin satamakaupunkeihin.
Venäjän rautatiejärjestelmää rasittavat yleisemminkin muun muassa korruptio, ulkomaisten investointien puute sekä pakotteet, jotka ovat rajoittaneet sekä laitteistojen että ohjelmistojen saatavuutta. Nyt myös kelirikko haastaa. Donbasissa lämpötilojen vaihtelu pakkasen ja suojan välillä voi vahingoittaa betonirakenteita ja häiritä junaliikenteen turvallisuuden kannalta välttämättömiä sähköisiä merkinantojärjestelmiä. Maaperän liikkuminen voi puolestaan siirtää ratapenkereitä ja pahimmillaan aiheuttaa junien suistumisia raiteilta.
Ferris varoittaa, että Venäjän maajoukkojen etenemisen vaikeutuminen saattaa johtaa siihen, että Venäjä turvautuu entistä enemmän lennokki- ja ohjusiskuihin.
– Vladimir Putin on myös tietoinen siitä, että Ukrainan ilmatorjuntaohjusvarastot hupenevat.