Vladimir Putinin helmikuussa 2022 aloittama täysimittainen hyökkäys järkytti syvästi koko Eurooppaa. Venäjälle asetettiin nopeassa tahdissa mittavia talouspakotteita ja Ukrainalle alkoi virrata laajaa sotilaallista, taloudellista ja humanitaarista apua.
– Vaikka Eurooppa ja Yhdysvallat pitävät yhä Ukrainaa edelleen tukea ansaitsevana uhrina, ihmiset eivät lännessä eivät enää koe itseään samalla tavalla suoraan uhatuiksi, vaikka käsitykset Venäjästä aiempaa vakavampana uhkana ovat edelleen korostuneita, venäläistutkija Aleksandr Baunov toteaa artikkelissaan.
Hänen mukaansa Ukrainan vastarinnan vahvuus, joka on estänyt Venäjää saavuttamasta selvää voittoa, on toiminut paradoksaalisesti Ukrainaa vastaan. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat vähitellen kääntäneet katseensa pois pallosta, yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmassa työskentelevä Baunov sanoo.
– Sota vaikuttaa yhä etäisemmältä ja vieraammalta, mutta samalla siitä on tullut rutiinia. Ukrainan tukemiseksi järjestetyt mielenosoitukset ovat yhä harvinaisempia, ja Ukrainan lippuja näkyy yhä vähemmän – paikoin Palestiinan lippuja on jo enemmän, hän huomauttaa.
Venäjällä riittää Baunovin mukaan nykytilanteessa joukkoja vain paikallisiin hyökkäyksiin, joilla rintamalinjaa ei kyetä merkittävästi muuttamaan.
Vladimir Putin ei halua määrätä uutta epäsuosittua liikekannallepanokierrosta, ja Kreml toivookin, että Ukrainalta yksinkertaisesti loppuvat miehet ensin.
– Putin ei ole pystynyt pyyhkimään hymyä kasvoiltaan sen jälkeen, kun Ukrainan vastahyökkäyksen epäonnistuminen osoitti taistelujen voivan vielä kääntyä Venäjän eduksi. Näyttää siltä, että vastaus kysymykseen, kuinka kauan Venäjä voi vielä jatkaa sodankäyntiä, on: niin kauan kuin on tarpeen, Aleksandr Baunov sanoo.
– Hirvittävien taistelujen muuttuminen rutiiniksi rintamalla ja jatkuvat ilmaiskut asutuskeskuksia vastaan sekä Putinin puhtaasti muodollinen uudelleenvalinta presidentiksi merkitsevät sitä, että uusi brutaali versio Venäjästä on tullut jäädäkseen, hän arvioi.