Sydän- ja verisuonitauteihin liittyvää kuolemanriskiä arvioitaessa kolesteroli ei välttämättä olekaan paras mittari.
Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Reijo Laaksonen sanoo Helsingin Sanomille, että keramidien muutokset ennustavat erityisesti kuolemaan johtavia sydänkohtauksia. Ne ovat elimistön rasvoja, joiden merkitys on alettu ymmärtää vasta viime vuosina.
– Jos 1980-luvulla olisi osattu mitata keramideja, emme ehkä puhuisi kolesterolista niin paljon kuin nyt, Laaksonen sanoo.
Lipidit ovat elimistön tarvitsemia rasvoja, joista osa voi olla haitallisia. Sydänkohtauksista arviolta puolet kirjataan ihmisillä, joilla ei ole havaittu valtimotaudin riskiä. Tutkijan mukaan LDL-kolesteroli ei ennusta kuolemanriskiä yhtä hyvin kuin hyvien ja huonojen keramidien suhde, jos tutkittava on ikääntynyt.
Nuorena mitattu kolesterolin pitoisuus on silti hyödyllinen tieto, koska se voi ennustaa varhaisen valtimotaudin riskiä. Tiedon merkitys vähenee yli 50-vuotiailla.
Keramidien merkitystä tutkittiin koronapandemian aikana, sillä monien vakavasti sairastuneiden veressä niiden pitoisuudet saattoivat nousta erittäin suuriksi.
Reijo Laaksosen johdolla kehitetty keramiditesti on jo käytössä Suomessa. Hänen mukaansa hyvien ja huonojen keramidien suhde pitäisi mitata viimeistään kuusikymppisiltä. Riskiä voidaan vähentää elämäntapamuutoksella ja sydänlääkkeillä.
– Jos riskipisteitä on tietty määrä, potilaiden pitää tehdä jotakin kuolemanriskin alentamiseksi, tutkija sanoo.
