Turvapaikanhakijat ja heitä avustavat tahot käyttävät monipuolista ja räikeästi keksittyä todistusaineistoa vahvistaakseen vääriä väitteitä taustoistaan. Asiasta uutisoi Britannian yleisradioyhtiö BBC.
BBC:n selvityksen mukaan turvapaikanhakijoiden taustan väärentämisestä on muodostunut eräänlainen varjomarkkina, johon kuuluu muun muassa maksullinen neuvonta siitä, miten hakea valeuutissivustoilta lavastettuja todisteita osallistumisesta poliittisiin protesteihin tai esittää homoseksuaalia turvapaikan saamiseksi.
BBC:n toimittaja osallistui peiteroolissa opastukseen siitä, miten turvapaikkaa haetaan. Toimittaja esiintyi bangladeshilaisena opiskelijana, joka oli juuri keskeyttänyt yliopisto-opintonsa ja kertoi harkitsevansa turvapaikan hakemista.
Asianajajaksi itsensä esitellyt mies esitteli turvapaikanhakijaksi esittäytyneelle toimittajalle vaihtoehtoja, miten maan sisäministeriötä voisi huijata. Toimittajan esittämässä tilanteessa oli kolme mahdollista turvapaikkaperustetta: seksuaaliseen suuntautumiseen, uskonnollisiin näkemyksiin tai poliittisiin mielipiteisiin kohdistuva vaino.
Asianajaja sanoi hoitavansa oikeudellisen puolen, mutta peitetoimittajan oli itse päätettävä, halusiko hän esittää homoseksuaalia, ateistia vai poliittista aktivistia.
1500 punnan (noin 1700 euroa) palkkiota vastaan asianajaja lupasi auttaa hakemuksen valmistelussa, haastatteluun valmistautumisessa ja harjoitushaastatteluissa.
Toimittajan olisi kuitenkin luotava todistusaineistoa vakuuttaakseen viranomaiset siitä, ettei hänen hakemuksensa ollut tekaistu.
Asianajaja kertoi tuntevansa henkilöitä, jotka voisivat auttaa todistusaineiston laadinnassa: hinta olisi 2 000–3 000 puntaa (noin 2300-3400 euroa), ja tarvittava todistusaineisto riippuisi valitusta strategiasta.
Jos turvapaikanhakija haluaisi ilmoittautua ateistiksi, prosessi alkaisi julkaisemalla sosiaalisessa mediassa islamia tai profeetta Muhammedia loukkaavia viestejä.
– Uskonnolliset johtajat alkavat esittää tappouhkauksia. Silloin näet, että todisteet on luotu, asianajaja perusteli.
Asianajaja lupasi esitellä hänet Isossa-Britanniassa ja Bangladeshissa toimiville ateistijärjestöille, jotka ylläpitävät blogeja ja verkkolehtiä, joissa hän voisi maksua vastaan julkaista tekstejä vahvistaakseen väitteitään. Hän ehdotti myös tekoälytyökalujen käyttöä tekstien kirjoittamiseen.
Asianajaja totesi, ettei ole ”mitään keinoa tietää, kuka on ateisti ja kuka ei… Sinä juuri sanoit, ettet ole ateisti, eli et ole. Mutta näitä asioita ei voida tarkistaa.”
Poliittinen reitti olisi asianajajan mukaan vaikea, koska se edellyttäisi oikeustapausta hakijaa vastaan kotimaassa.
Paljon helpompaa olisi hänen mukaansa esittää homoseksuaalia, ”koska menneisyyttä ei kaivella kovin tarkasti”.
– Homoseksuaalitapaukset ovat yksityisiä, mutta politiikka ja ateismi ovat julkisia. Niiden todistaminen on siis vaikeampaa, hän perusteli.
Tekaistua homoseksuaalisuutta koskevissa hakemuksissa todisteisiin kuuluu jäsenyyksiä eri klubeissa ja vierailuja niissä, koska turvapaikkahaastattelussa kysytään, missä hakija käy.
– Sinulle järjestetään myös kumppani, joka antaa kirjeen, että ’kyllä, hän oli kumppanini’, asianajaja tarkensi.
Asianajaja kehotti ensin päättämään: tehdäänkö hakemus ateismin vai homoseksuaalisuuden perusteella.
– Sitten laadin sinulle täydellisen suunnitelman.