SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanin eilen keskiviikkona puheessaan esittämä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa koskeva arvostelu herättää kokoomusedustajissa ihmetystä.
Kansanedustaja Jarno Limnellin mukaan Lindtmanin esittämät väitteet hallituksen ”kompuroinnista” turvallisuuspolitiikassa ovat perusteettomia.
– Kun SDP:n puheenjohtaja väittää hallituksen kompuroivan turvallisuudessa, on syytä kysyä, mihin tosiasioihin väite perustuu. Suomen turvallisuutta arvioidaan teoilla, päätöksillä ja suorituskyvyillä. Niillä mittareilla Suomi on tänään sotilaallisesti vahvempi, paremmin varautunut ja liittolaisena vahvemmin turvattu kuin vielä muutama vuosi sitten, Limnell sanoo tiedotteessa.
Asiaan ottaa kantaa myös kansanedustaja Maarit Castrén (kok.). Hänen mukaansa SDP:n turvallisuuspuheiden ja käytännön päätösten välillä on selvä ristiriita.
– Kun Suomen omasta rajaturvallisuudesta päätettiin, SDP ei kyennyt seisomaan yhtenäisenä rintamana. Kuusi SDP:n kansanedustajaa äänesti rajaturvallisuuslain jatkamista vastaan, vaikka laki on keskeinen väline Venäjän välineellistämän maahantulon torjumiseksi, Castrén sanoo tiedotteessa.
– Turvallisuudesta on helppo puhua yleisellä tasolla. Poliittinen vastuu mitataan silloin, kun eduskunnassa päätetään konkreettisista keinoista suojata Suomea.
Limnellin mukaan turvallisuuspolitiikassa sanoilla on erityinen painoarvo nykyisessä turvallisuusympäristössä.
– Sisäpolitiikka kuuluu demokratiaan ja hallituksen toimia voi arvostella. Mutta suomalaisten turvallisuudella tehtävä sisäpolitiikointi ei osoita vahvaa johtajuutta. Turvallisuuspolitiikassa johtajuus tarkoittaa tosiasioissa pysymistä, pitkäjänteisyyttä ja kansallisen yhtenäisyyden rakentamista erityisesti vaikeina aikoina.
Hallitus on Limnellin mukaan vahvistanut Suomen turvallisuutta usealla tasolla. Puolustukseen ja sisäisen turvallisuuden viranomaisten valmiuteen on tehty merkittäviä lisäpanostuksia. Itäraja pidetään suljettuna ja rajaturvallisuuslain jatkamista valmistellaan. Suomen puolustusta vahvistetaan osana Natoa ja liittolaisten läsnäoloa Suomessa lisätään.
Hallitus on lisäksi laatinut Suomen ensimmäisen kansallisen turvallisuuden strategian vuosille 2026–2035. Strategiassa tunnistetaan Suomen kansallisen turvallisuuden ydinintressit ja vakavimmat uhat sekä määritellään suunta niiden torjumiselle.
Painopisteitä ovat muun muassa puolustuskyvyn vahvistaminen, yhteistyö liittolaisten kanssa, yhteiskunnan kriisinkestävyys, hybridivaikuttamiseen varautuminen, strategisten riippuvuuksien hallinta ja kriittisen infrastruktuurin suojaaminen.
– Lindtman luettelee pitkälti samoja turvallisuuden osa-alueita, joita hallitus on määrätietoisesti vahvistanut, ja päätyy silti puhumaan hallituksen kompuroinnista. Se ei ole kovin uskottavaa. Turvallisuudessa ratkaisevat teot, eivät poliittiset iskulauseet, Limnell sanoo.
Myös Limnell kiinnittää huomiota myös SDP:n omiin erimielisyyksiin turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Puolueen sisällä on ollut erilaisia näkemyksiä muun muassa Ottawan sopimuksesta, ja SDP on haastanut hallituksen linjaa myös ydinenergialain uudistamisessa. Rajaturvallisuuslain käsittelyssä puolueen rivit ovat aikaisemmin hajonneet.
– Pitäisin SDP:n puheenjohtajana varsin korkeaa kynnystä syyttää muita turvallisuudessa kompuroinnista. SDP:n kannattaa ensin huolehtia siitä, että sen oma turvallisuuspoliittinen linja on keskeisissä kysymyksissä yhtenäinen ja suomalaisille selvä.
Hän korostaa, ettei turvallisuuspolitiikasta pidä tehdä hallituksen ja opposition välistä kilpailua.
– Annan SDP:lle tunnustuksen silloin, kun olemme yhdessä tehneet vaikeita ja välttämättömiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Juuri sitä henkeä tarvitsemme myös jatkossa.