Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tuomo Puumalan (kesk.) mukaan ammatillisen koulutuksen uudistuksen toimeenpano vaatii kaiken huomion ja tuen.
Ammatillinen koulutus on kärkiteemana sivistysvaliokunnan tuoreessa valtion ensi vuoden talousarviota koskevassa lausunnossa.
– Kun teemme erittäin mittavaa koulutusuudistusta, on muutosten ja parannusten tekemiseen oltava erityistä herkkyyttä. Vaadimme valiokunnassa, että jokaiselle opiskelijalle laadittava henkilökohtainen koulutussuunnitelma tehdään uuden lain edellyttämällä tavalla. Lisäksi edellytämme hallitukselta selvitystä siitä, miten ammatillisen koulutuksen opiskelijoille turvataan kokonaiset opiskelupäivät ja -viikot, Tuomo Puumala sanoo tiedotteessaan.
– Kokonaiset koulupäivät ovat tärkeitä erityisesti peruskoulunsa juuri päättäneille ja opintojensa alussa oleville nuorille. Reformia toimeenpannessaan ministeriön on laadittava yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa malli kokonaisten koulupäivien toteuttamisesta. Tätä voidaan tehdä myös työpaikoilla tapahtuvaa oppimista hyödyntäen ja paikallisia innovaatioita suosien, hän lisää.
Soveltuvuuksista eri aloille syytä keskustella
Opiskelijoiden soveltuvuus ammatilliseen koulutukseen nousi viikonloppuna puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomat uutisoi opettajien kokemuksista. Erityisesti hoitotyön opettajat osoittivat huoltaan muun muassa siitä, että osaa oppilaista ei uskalla päästää työharjoitteluun, koska he eivät selviydy työstä.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) tiedotti sunnuntaina haluavansa palauttaa menettelyn, jossa soveltuvuuskokeen perusteella opiskelija voitaisiin jättää valitsematta, jos hän on selkeästi soveltumaton toimimaan esimeriksi sosiaali- ja terveysalalla tai turvallisuusalalla.
Tuomo Puumalan mielestä on hyvä, että nuorten opintovalmiuksista ja soveltuvuuksista eri aloille käydään keskustelua ja mahdollisia muutoksia mietitään. Tämä ei hänen mukaansa saa kuitenkaan johtaa siihen, että osa nuorista putoaisi koulutuksen ulkopuolelle.
− Keskustan ratkaisut lähtevät koulutuksen perustan laittamisesta kuntoon ja perheiden riittävästä tuesta. Peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheeseen esittämässämme oppioikeusmallissa oppivelvollisuuden takarajaa nostettaisiin nykyisestä seitsemästätoista ikävuodesta kahdeksaantoista. Peruskoulun oppimäärän rinnalle uutena kriteerinä tulisi vaatimus jatko-opintovalmiuksista, Puumala sanoo.
– Opinnot keskeyttänyt nuori ohjattaisiin esimerkiksi vapaan sivistystyön, kymppiluokan, työpajatoimintaan tai valmentavan koulutuksen piiriin. Keskeistä on perustaitojen hallinta ja jokaisen nuoren huomioiminen omana yksilönä. Kaavamaisten ratkaisujen sijaan tarvitaan useita erilaisia tukitoimia, jotka auttavat nuorta eteenpäin, hän lisää.